Kodin puolustaja

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty!

2012-01-13T01:17:00.000+02:00

(maalaus: William McGregor Paxton)

Tavoitteenani on saada talo tänävuonna puhdistettua katosta lattiaan järjestelmällisesti. Lähdin siitä ajatuksesta, että siivoan huoneen kerrallaan perusteellisesti; kaapit, hyllyt, lamput, järjestely, listat, ikkunat jne. Tämä tyyli sopii minulle, koska voin tavallaan nielaista elefantin palanen kerrallaan. Kun saan yhden huoneen kokonaan puhtaaksi, voin iloita siitä että jotain tuli todellakin tehtyä. Tarkoitus ei ole huhkia niska limassa joka päivä, vaan olen jokaiselle kuukaudelle asettanut pari huonetta tai aluetta, joihin keskityn. Niihin voi sitten keskittyä, tehdä vaikkayhden jutun päivässä tai pari isompaa joka toinen päivä. Näin homma ei käy liian raskaaksi. Suunnitelmani on seuraavanlainen:

tammikuu: lastenhuone, olohuone
helmikuu: vaatehuoneet, keittiö
maaliskuu: työhuone, makuuhuone
huhtikuu: kirjastohuone, kodinhoitohuone
toukokuu: eteinen, sauna & pesuhuone
kesäkuu: varastot ja pihavaja
heinäkuu: wc, lastenhuone
elokuu: olohuone, vaatehuoneet
syyskuu: keittiö, työhuone
lokakuu: makuuhuone, kirjastohuone
marraskuu: kodinhoitohuone, eteinen
joulukuu: sauna & pesuhuone, wc

Tämän listan mukaisesti jokainen alue (pihaa lukuunottamatta) tulee käytyä läpi kahdesti vuoden aikana. Perinteisesti suomalaiseen ajatteluun istuvat juhannussiivous ja joulusiivous, amerikkalaiset taitavat harrastaa kevät- ja syyssiivouksia (spring cleaning, fall cleaning). Tämä minun suunnitelmani on ainakin yhtä perusteellinen, mutta toteutusta ei tarvitse rykäistä lyhyeen ajanjaksoon, vaan suursiivous tapahtuu hiljakseen muun arjen toiminnan ja perussiivousten keskellä. Tämä istuu mielestäni hyvin kotiäitiyteen, ainakin minun tapaani toteuttaa sitä.

Nyt tammikuussa olen siis aloittanut lastenhuoneesta. Tähän mennessä olen käynyt läpi kaikki lasten lelut, kirjat ja askartelutarvikkeet, heitin pois rikkinäiset ja järjestelin kaikki omille paikoilleen. Niille, joilla ei ollut paikkoja, keksin sijoituspaikat. Pesin lasten vaatekaapit sisältä ja ulkoa, järjestelin sisällöt. Puhdistin kattolampun. Vein yhtenä kirpakkana pakkaspäivänä lasten patjat ja vuodevaatteet päiväksi pihalle tuulettumaan. Tarkoituksena olisi vielä pyyhkiä katto, listat ja ovet, pestä ikkunat (paitsi ulkopintoja en taida talvisäässä pestä) ja huonekalut, sekä käydä läpi laatikollinen lasten piirustuksia ja miettiä mitkä säästetään ja mitkä voi heittää pois.

Rukoile ja työtä tee, muu Luojalle jää. Ajallansa työsi kantaa saa hedelmää. Vaikka oma voimasi on vaatimaton, vierelläsi voimallinen Jumala on.
~ A-M Kaskinen ~

Uutta ilmettä

2012-01-13T00:19:00.000+02:00

Uusi vuosi tuo mukanaan hieman uutta ilmettä blogiin. Ulkoasua jo hieman muokkasin ja myös sisältö tulee saamaan uusia ulottuvuuksia. Olen huomannut, että tässä hektisen lapsiperheen arjen pyörittämisen keskellä aikaa ei tunnu jäävän syviin hengellisiin pohdintoihin niin paljoa, että niistä saisi kovin tiheään blogipäivityksiä aikaiseksi. Olen yrittänyt tähän asti pääsääntöisesti keskittyä postauksiin, joissa olisi ensisijaisesti jotain hengellistä jaettavaa. Arki ja käytännön asiat muodostavat kuitenkin ison osan elämästäni kristittynä naisena, vaimona, äitinä. Usko on taustavaikuttajana tietysti kaikessa, mutta ajattelin, että ehkä voisin jakaa myös jotain pieniä kotiin liittyviä konkreettisia juttuja kanssanne. Raamattu kehottaa meitä naisia olemaan hyviä kotimme hoitajia, joten ihan raamatullista tämäkin siis on. Ja täältä pesee, piditte eli ette! ;)

Kiitollisuutta ja antamisen iloa

2012-01-04T18:40:00.000+02:00

(maalaus: Marie Duhem)

Eilen etsiskelin kaupasta syntymäpäiväkorttia ystävälleni. Hyllyssä oli eräs kortti, jonka tekstissä luki: "Sillä, jonka sydän on täynnä rakkautta, riittää aina annettavaa." Mielestäni tämä on värssy on hyvin sopusoinnussa Raamatun sanoman kanssa. On autuasta antaa ja voimme olla siunaukseksi lähimmäisillemme antamalla. Rakkaus on kekseliäs ja voimme todellakin antaa vaikka tuntuisi että ei ole mitään annettavaa. Oli se antaminen sitten jotain käsin kosketeltavaa, tai jotain muuta. Joulun aikaan annoimme ystäväperheillemme ja joillekin sukulaisille pieniä lahjoja. Meillä ei ollut paljon rahaa käytettävänä niihin, mutta käytin aikaa pakettien suunnitteluun, askarteluun ja kauniiseen paketointiin. Paketteja tehdessäni ajattelin lämpimästi läheisiäni ja rukoilin heidän puolestaan. Toivon että he saivat paketeistamme edes hieman hyvää joulumieltä. Joskus myös sillä, että annamme aikaamme tai kuuntelemme toista, on iso merkitys lähimmäisellemme. Jos pidämme lähtökohtana rakkauden asennetta ja kuljemme rukoillen, uskon että emme voi mennä harhaan tässä asiassa.

Tänään olen kiitollinen myös niistä asioista, mitä Jumala on minulle antanut ja suonut. Olen iloinnut ensimmäisestä joulusta ja vuodenvaihteesta omassa talossamme. Koin olevani siunattu kun sain valmistaa kotia Vapahtajan syntymäjuhlia varten, miten paljon olenkaan saanut. Eräs tämän hetken suurimmista kiitosaiheista on myös uusi elämä joka kasvaa ja potkiskelee sisälläni. Lapset ovat Herran lahja ja kohdun hedelmä on anti. En melkein malttaisi odottaa, että pääsemme tapaamaan tämän kallisarvoisen lahjapakettimme kesän kynnyksellä. :)

Toivoen iloista, rauhallista ja siunattua uutta vuotta 2012!

Ohjeita elämään

2011-12-01T00:12:00.001+02:00

Olen jo joitakin vuosia seuraillut amerikkalaisen kristityn perheen elämää aina silloin tällöin. Kyse on siis Jim Bob ja Michelle Duggarista ja heidän yhdeksästätoista lapsestaan. Olen usein saanut ottaa oppia varsinkin äiti Michellen lempeästä ja rakastavasta elämänasenteesta. Löysin eilen heidän perheensä ohjenuoran/säännöt. Tästä ne löytyvät kokonaisuudessaan englanniksi: Duggar House Guidelines.

Moni noista ohjeista on sellainen, jonka voisin hyvin ottaa käyttöön omaan perhe-elämääni joko sellaisenaan tai soveltaen. Monessa kohdassa on parantamisen varaa sekä itselläni, että siinä miten saisin näitä tärkeitä asioita opetettua lapsilleni. Rakkaus Jumalaa ja toisia ihmisiä kohtaan ovat avainasemassa näissä ohjeistuksissa. Juuri kuten Raamattu kehottaa. Tässä parhaita paloja vapaasti suomennettuna:

Puhu aina kauniita sanoja, vaikka ei siltä tuntuisikaan.
Tee aina ystävällisiä tekoja ja osoita iloista asennetta, vaikka sinua olisi kohdeltu epäoikeudenmukaisesti. Anna sydämessäsi toisille nopeasti anteeksi, jo ennen kuin he pyytävät.
Ole hyväkäytöksinen ja kunnioittava toisia ja toisten tavaroita kohtaan.
Tee sitä, mikä on oikein, vaikka muut eivät tekisi tai vaikka kukaan ei olisi näkemässä.
Kiitä Jumalaa siitä, millaiseksi hän on sinut luonut, mitä hän on sinulle antanut ja mitä hän antaa sinun kokea.
Älä puhu toisista pahaa tai masenna toisia. Ole myötätuntoinen ja rukoile toisten puolesta.
Älä riitele, valita tai syyttele. Myönnä pian kun olet tehnyt jotain väärin ja pyydä anteeksi (vaikka olisit vain osasyyllinen). Älä odota kunnes jäät kiinni.
Osallistu ja etsi tapoja palvella toisia vilpittömin motiivein, ei omaa etua tavoitellen.
Älä koskaan nosta kättä lyödäksesi.
Älä koskaan nosta jalkaa potkiaksesi.
Älä koskaan tartu esineeseen heittääksesi sitä.
Älä koskaan korota ääntäsi huutaaksesi.
Älä koskaan katso toisia vihaisesti.
Tee parhaasi pitääksesi ymäristösi siistinä, puhtaana ja järjestyksessä.
Älä anna auringon laskea vihasi ylle. Älä mene nukkumaan vihaisena tai syyllisyyden tunnossa.

(maalaus: August Embde)

"Opettaja, mikä on lain suurin käsky?"
Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat."
Matt. 22:36-40

Tapakasvatusta

2011-10-01T17:04:00.001+03:00

(maalaus: Wilhelm Franz List)

Olen pyrkinyt opettamaan lapsilleni hyviä tapoja mahdollisimman pienestä pitäen. Mielestäni hyvä käytös on tärkeää ja myös kunnioittavaa kanssaihmisiä kohtaan. Tietysti lapset saavat olla lapsia, kuulua ja näkyä, mutta toivon ja ohjaan heitä käyttäytymään tiettyjen rajojen puitteissa.

Ohjaa lapsi heti oikealle tielle, niin hän vanhanakaan ei siltä poikkea.
Sananl. 22:6

Isommat osaavat mm. tervehtiä, kätellä, pyytää tarvitsemaansa kauniisti, kiittää, pyytää anteeksi. Pyrin myös opettamaan heille, kuinka toisille puhutaan ja kuinka toisia kohdellaan kauniisti. Kun he toisinaan puhuvat epäystävällisesti toisilleen, pyrin puuttumaan tilanteeseen siinä hetkessä. Yhdessä mietitään oliko se ystävällistä käytöstä ja harjoitellaan miten voisi puhua ja toimia kauniimmin. Varsinkin nyt kun vanhimmalla on alkanut esiopetus läheisen koulun eskariryhmässä, on näitä tilanteita tullut enemmän vastaan. Sanavarasto on valitettavasti laajentunut uusilla ikävillä termeillä.

Olemme käyneet läpi myös sitä, että vaikka toiset olisivat ilkeitä, voi itse toimia ystävällisesti. Kiusaamista en tietenkään hyväksy ja sen ilmenemiseen puuttuisin välittömästi ja olisin yhteydessä opettajaan! Mutta haluan opettaa lapsille Raamatun mukaisesti sitä, että pahaan tulisi vastata hyvällä.

Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä kirotko.
Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä.
Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.
Room. 12:14, 17, 21

Myös pikkuisen kanssa voi harjoitella käytöstapoja tulevaisuutta varten. Yksivuotiaan kanssa olemme jo pitkään leikkineet "anna ja ota" leikkiä. Eli minä ojennan hänelle tavaran ja sanon "ole hyvä". Hetken päästä hän ojentaa minulle tavaran takaisin ja sanon "kiitos". Nyt hän on alkanut itsekin sanoa "kii" sopivissa kohdissa. Tätä toistetaan niin kauan kunnes vanhempi tai lapsi väsyy leikkiin. Yleensä vanhempi väsyy ensin. ;) Näillä vuosikkailla (ja jo siitä vähän pienemmillä) on myös usein melko raju tapa koskettaa ja kokeilla miltä ihmiset ja eläimet tuntuvat. Siinä meillä on linjauksena, että tarvittaessa kiellän ja ohjaan lasta koskemaan nätisti, sanon yleensä "Ei, nyt äitiin sattui. Miten kosketaan nätisti, aaaaai." Ja tuon "aain" kohdalla liu'utan lapsen kättä esim. omaa poskeani tai käsivarttani vasten hellästi. Hyvin se pikkuinen osaa nätistikin koskea halutessaan ja muistaessaan, ja itsekin lisää sen aaain sanomisen tekemiseensä. Tietysti muistutuksia ja toistoja tarvitaan, mutta ensiaskeleet toisten ihmisten kunnioittamista ja hyvän tekemistä kohti on otettu.

Ruokailutilanteessa rukoilemme ruokarukouksen, jo alle yksivuotias osaa katsoa mallia isommista ja yrittää laittaa käsiään ristiin (tähän en ole ohjannut, hän on keksinyt sen ihan itse, mallioppimisella on voimakas vaikutus!). Ruokailun päättyessä sanotaan aina kiitos, siitä pikkuinenkin tietää milloin ruokailu on ohi ja taputtaa aina päätteeksi ja toisinaan sanoo "yväyvä" eli hyvähyvä. :D Isommat osaavat omatoimisesti viedä astiansa tiskipöydälle, pitkän harjoittelun tulosta, toisinaan saan vielä muistuttaa.

Halusin jakaa kanssanne meidän perheen toimintatapoja. Olisi mielenkiintoista kuulla, miten teillä harjoitellaan käytöstapoja!

Syysväsymystä

2011-09-28T15:56:00.000+03:00

(maalaus: Julian Alden Weir)

Olo on vetämätön ja väsähtänyt. Tuntuu että ei millään jaksaisi patistaa itseään päivittäisiin toimintoihin. Hommaa kyllä riittäisi; pyykkiä, järjestelyä, imurointia ja vaikka mitä, mutta minä jumitan tässä teekupin äärellä. Auttaisi varmasti asiaa, kun saisi mentyä nukkumaan ennen puoltayötä. Se on näet minun paheeni, yövalvominen. Ehkä se tästä. Syksy on kuitenkin melkeinpä suosikkivuodenaikani. Saa sytytellä kynttilöitä ja lyhtyjä pihalle, käpertyä lämpimän huovan alle iltaisin ja katsella rätisevää takkatulta.

Rukoukseni tänään on, että saisin itsekuria mennä ajoissa nukkumaan. Että osaisin tasapainottaa työn ja levon, että saisin yhä paremmin aseteltua arkeani tärkeysjärjestykseen. Olen kiitollinen, että voin luottaa väsymättömään ja uupumattomaan Luojaan, Hän antakoon voimia jokaiseen päivääni.

Etkö jo ole oppinut, etkö ole kuullut, että Herra on ikuinen Jumala, koko maanpiirin luoja? Ei hän väsy, ei uuvu, tutkimaton on hänen viisautensa. Hän virvoittaa väsyneen ja antaa heikolle voimaa. Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät, nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat, mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.
Jes. 40:28-31

Siunausta syyspäivääsi!

Hyvän tekeminen

2011-09-21T16:57:00.000+03:00

(maalaus: Francis Davis Millet)

Kehotamme teitä, veljet: ojentakaa kurittomia, rohkaiskaa arkoja, tukekaa heikkoja ja olkaa kaikkia kohtaan kärsivällisiä. Katsokaa, ettei kukaan maksa pahaa pahalla. Pyrkikää aina tekemään hyvää toisillenne ja kaikille ihmisille.
1. Tess. 5:14-15

Siinäpä haastetta tälle päivälle. Ja tulevillekin. Raamattu puhuu siitä, kuinka Jumala on luonut meidät hyviä tekoja varten (Ef. 2), joten niitä lienee syytä toteuttaa. Usko ilman tekoja on Sanan mukaan kuollutta. Voi ihan miettiä, että miten voisi olla läheiselle siunaukseksi. Tarvitseeko hän rohkaisua, kuuntelemista, käytännön apua, neuvoja vai jotain muuta ja sitten pitää vielä pitää huoli, että asia ei jää ajatuksen tasolle vaan pääsee konkretiaan. Minulla on eräs ystävä, joka tarjoutuu usein leipomaan kun meillä on lasten syntymäpäiväjuhlia. Ihana konkreettinen apu, minulla kun on pienten kanssa kädet täynnä hommaa juhlavalmisteluissa, helpottaa hurjasti kun saa kakun tai piirakan valmiiksi leivottuna. Joskus kun on ollut murheita elämässä, eräät ystävät ovat uskollisesti muistaneet meitä rukouksin. Se on kantanut.

Ollaan siunaukseksi toisillemme!

Kaikki minä voin Hänessä

2011-08-26T10:45:00.001+03:00

(maalaus: Josephus Laurentius Dyckmans)

Joskus tuntuu siltä, että ei jaksa, pysty, ehdi, eikä kykene. Tänään on yksi niistä päivistä. Tekemistä olisi niin paljon, että ei oikein tiedä mistä päästä aloittaa. Hetken aikaa tuntui siltä, että tuleeko tästä mitään... mutta sitten mieleeni muistui jae Raamatusta.

Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.

Fil. 4:13

Rukoilen siis voimia ja vahvistusta tähän päivään ja käyn rohkeasti käsiksi niihin asioihin, jotka minua tänään odottavat. Siunausta päivääsi!

Slutwalk

2011-08-09T01:27:00.000+03:00

(maalaus: Raimundo Madrazo)

Joitakin päiviä sitten marssittiin muutamassa Suomen suuressa kaupungissa Lutkamarsseja, englanniksi Slutwalk. Liike sai alkunsa tämän vuoden 2011 keväällä Kanadassa, kun eräs poliisi kehotti naisia välttämään pukeutumasta kuten prostituoidut. Osallistujat marssivat siis em. kommentin suivaannuttamina henkilökohtaisen koskemattomuuden puolesta, raiskauksien uhrien syyllistämistä vastaan.

Pohjimmiltaan aihe on minusta kannatettavaa, olen koko sydämestäni sitä mieltä, että jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja että raiskaus on aina väärin. Marssi, jossa julistetaan että jokaisella tulee olla mahdollisuus pukeutua juuri siten miten kulloinkin huvittaa, ei minun mielestäni ole kuitenkaan kristillisestä näkökulmasta paras tapa noiden aiheiden puolestapuhumiseksi.

Raamattu puhuu vahvasti siitä, kuinka meidän kristittyinä tulisi pukeutua:

Meidän on elettävä nuhteettomasti niin kuin päivällä eletään, ei remuten ja juopotellen, siveettömästi ja irstaillen, riidellen ja kiihkoillen. Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä hemmotelko ruumistanne, niin että annatte sen haluille vallan.
Room. 13:13-14

Meidän tulisi siis ensisijaisesti pukea yllemme Jeesus Kristus. Vaikka se onkin jo (minun mielestäni) aika kliseinen juttu, on silti toisinaan hyvä miettiä WWJD, eli What Would Jesus Do. Raamattu ohjeistaa meitä olemaan säädyllisiä ja siveitä, toimimaan siten että emme ole kompastuskivinä lähimmäisillemme, rakastamaan lähimmäisiämme ja tuottamaan elämällämme kunniaa Kristukselle.

Liittyen tuohon Slutwalkin aiheeseen, Helsingin poliisin väkivaltarikosyksikön johtaja Ritva Elomaa kertoo, että riskiin joutua seksuaalirikoksen uhriksi voi vaikuttaa itsekin: "On tietysti kuuma aihe pyytää ihmisiä pitämään huolta itsestään ja kavereistaan ja katsomaan alkoholinkäyttöään, mutta kyse ei ole syyllistämisestä." kertoo Elomaa Helsingin Sanomien haastattelussa. Minun mielestäni on jotenkin omituista, että tosiasioita ei melkeinpä uskalleta sanoa ääneen, ettei vain syyllistettäisi ketään. Jeesus sanoo, että on elettävä Jumalan tahdossa päästäkseen taivasten valtakuntaan. En tiedä onko se syyllistämistä, mutta se on totuus ja kehotus. Sitä noudattamalla pääsee perille.

Paavali kirjoittaa roomalaiskirjeessä siitä, että meidän ei tulisi mukautua sen mukaan mitä tämä maailma on, vaan uudistua mieleltämme, jotta voisimme ymmärtää mitä on Jumalan tahto. Tessalonikalaiskirjeessä hän kirjoittaa siitä, että meidän tulisi pitää ruumiimme pyhänä ja kunniassa, elää pyhää elämää rauhallisesti, pitäen huolen omista asioistamme. Näillä päässee jo pitkälle.

Ajatukseni tässä nyt on polveillut, mutta ehkä sellaisena yhteenliittävänä ajatuksena on se, että tämä maailma haluaa puhua ja taistella vahvasti sen puolesta, että meidän tulisi jokaisen saada itse määritellä se mitä olemme, miten pukeudumme ja miten käyttäydymme. Raamattu taas puhuu siitä, että meidän tulee erottautua maailmasta ja elää Jumalan tahdossa pyhää elämää.

Rukoukseni tänään on, että voisin enemmän elää Jumalan tahdossa kuin siinä mitä itse haluan. Että Jumala voisi yhä enemmän opettaa ja johdattaa tekemään niitä asioita ja sellaisia valintoja arjessa, jotka ovat Hänen mielensä mukaisia. Jeesus kehottaa etsimään ensin ja ensisijaisesti Jumalan valtakuntaa, rukoilen, että se saisi olla myös minun ensisijainen tavoitteeni joka päivä.

Osui ja upposi

2011-07-28T02:06:00.000+03:00

(maalaus: Edmund Blair Leighton)

Otsikko "Osui ja upposi" kuvaa hyvin tuntemuksiani luettuani blogipostauksen Who does she think she is? Aihe todellakin on minulle ajankohtainen. Tavassa, jolla kohtelen aviomiestäni on paljon parantamisen varaa. Käytöksestäni ei todellakaan päivittäin näy kunnioituksen ja arvostuksen huokua, vaikka rakastan ja kunnioitankin aviomiestäni todella paljon. Ajatukset eivät kuitenkaan ole näkyviä, vaan tärkeää olisi yhä enemmän tuoda kunnioitusta ja rakkautta konkretian tasolle. Herkästi tulee valitettua, tiuskittua ja puhuttua epäkunnioittavasti (myös muille ja muiden ihmisten kuullen). Sellainen käytös ei taida kirkastaa Jumalan kunniaa... eikä antaa hyvää esimerkkiä tyttärilleni. Tässä taitaa olla parannuksen paikka.

Vuosia sitten koin eräänlaisen heräämisen tässä aiheessa kuunneltuani toistuvasti silloisen työkaverini valitusta omasta puolisostaan. Ajattelin, että miksi hän haluaa tämän kanssa olla, jos miehessä kerran on kaikki vialla. Silloin tajusin, että taidan itsekin puhua usein miehestäni valittavaan tai vähättelevään sävyyn. Päätin, että puhun miehestäni muille ihmisille vain hyvää. Tästä päätöksestä olen yrittänyt pitää kiinni, välillä vaihtelevalla menestyksellä, mutta lähtökohtaisesti kuitenkin. Tuo tänään lukemani blogipostaus sai ajattelemaan, että tärkeää on myös se, miten kohtelen miestä itseään. Kuinka hän voisi tietää, että rakastan, arvostan ja kunnioitan häntä, ellei se näy kirkkaasti puheissani ja teoissani?!

Rukoukseni tänään on, että Jumala näyttäisi ja opettaisi minulle, miten voisin yhä enemmän tulla Hänen kaltaisekseen ja olla sellainen vaimo, jollaiseksi Herra on minut tarkoittanut. Tahtoisin tuottaa elämälläni kunniaa Jumalalle, enkä saattaa Hänen Sanaansa pilkan kohteeksi (Tiit. 2:3-5).

Alistukaa toistenne tahtoon, Kristusta totellen. Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon niin kuin Herran tahtoon, sillä mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää; onhan hän seurakunnan, oman ruumiinsa, pelastaja. Niin kuin seurakunta alistuu Kristuksen tahtoon, niin myös vaimon tulee kaikessa alistua miehensä tahtoon. .......... Mutta se koskee myös kaikkia teitä: jokaisen tulee rakastaa vaimoaan niin kuin itseään, ja vaimon tulee kunnioittaa miestään.

Ef. 5:21-24, 33

Taivaan leipää

2011-07-21T00:54:00.002+03:00

(maalaus: Joseph-Désiré Court)

Lapset ovat kuunnelleet cd:ltä ja laulaneet tänään ehkä about 30 kertaa Pekka Simojoen kappaleen Me teemme sen, jossa lauletaan:

Menkää kaikkeen maailmaan, taivaan leipää jakamaan.

Jeesus antoi tehtävän niin ihmeellisen.

Menkää kaikkeen maailmaan rakkaudesta kertomaan.

Jeesus antoi tehtävän ja me teemme sen.

Olen laulua kuunnellessani ajatellut erityisesti kolmea ystäväperhettämme, jotka ovat eri puolilla maailmaa viemässä evankeliumia eteenpäin, lähetystyössä, kertomassa Jeesuksesta. Äsken lueskelin blogitekstin, joka sai minut tajuamaan, että minullakin on lähetyskenttä täällä kotona, tehtäväni on jakaa taivaan leipää joka päivä lapsilleni.

Tässä ajatuksia herättävä kirjoitus: Have you quit feeding your children?

Mutta Jeesus vastasi: "On kirjoitettu: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.'"
Matt. 4:4

Muuttokiireitä

2011-07-18T01:22:00.000+03:00

(maalaus: Alfred Reuter)

Blogissa on ollut hiljaista, sillä aika on kulunut kiitettävästi muuttohommissa. Uusi koti on ihana ja tilava, mutta vielä hetken elelemme remontin keskellä ja tavaroiden purkamistakin vielä riittää. Viime viikkojen aikana olen ollut erityisen kiitollinen perheestä ja ystävistä, jotka ovat pyytettömästi olleet apunamme. Lähimmäisenrakkaus on usein nimenomaan niitä konkreettisia tekoja. Oma pyrkimykseni ja ehkä jopa kutsumuksenikin on ollut (ja on tietysti edelleen) olla avuksi lähimmäisille niissä tilanteissa missä se on mahdollista. Huomaan olevani siunattu, kun myös minun lähelläni on niitä ihmisiä, jotka haluavat auttaa ja myös tekevät sen!

Tällaisia ajatuksia näin pikaisesti tänään. Palailen taas kun ehdin!

Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne. Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."
Gal. 5:13-14

Kallisarvoista Jumalan silmissä

2011-06-29T16:33:00.001+03:00

(maalaus: John William Godward)

Palatakseni Ääniä ja sävyjä -postaukseni aiheeseen, löysin tänään tällaisen inspiroivan tekstin: A meek and quiet spirit.

Itsehillinnän, kärsivällisyyden ja lempeän asenteen opetteleminen ja harjoitteleminen on ainakin omalla kohdallani päivittäinen kasvun paikka. Olisi ihanaa, jos ne tulisivat itsestään, mutta nyt on vain luotettava Jumalan armoon ja pysyttävä rukouksessa, jotta kasvaisi Kristuksen kaltaisuuteen ja sellaiseksi naiseksi, joka tuottaa kunniaa Jumalalle.

Teidän kaunistuksenne olkoon katoamatonta: salassa oleva sydämen ihminen, lempeä ja sävyisä henki. Tämä on Jumalan silmissä kallisarvoista.1. Piet. 3:4

Lukemalla oppii

2011-06-27T15:16:00.000+03:00

(maalaus: Leopold Löffler)

"Äiti, mää niin tykkään tästä mun omasta Raamatusta!" sanoi neiti kesäheinä 5v. kasvot ylpeydestä loistaen. Olen lukenut lapsille aamuisin Raamattua ääneen, mutta kesäheinälle ei vain tunnu riittävän, hän haluaisi kuunnella vaikka miten kauan. Yhtenä aamuna hän kysyi, että voisiko hän itse lukea Raamattua (hän oppi kevättalvella lukemaan). Kaivoin kirjakaapista Uusi testamentti ja psalmit kirjan, joka sattui olemaan vieläpä nuorille suunnattu sisältäen joitakin pieniä kuvia.

Kuinka onnellinen tyttö oli kun sai ihka oman Raamattunsa. Hän on sitä nyt muutaman päivän kanniskellut mukanaan ja lueskellut. On suuri rikkaus omistaa lukutaito ja mahdollisuus lukea itse Jumalan Sanaa. PISA 2000 -tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat maailman parhaita lukijoita. Se on jotakin se. Saamme olla kiitollisia, sillä lasten (ja erityisesti tyttöjen) lukutaito ei todellakaan ole itsestäänselvyys maailmalla. Ei tarvitse kuitenkaan olla täydellinen lukija voidakseen alkaa tutkia Jumalan sanaa. Riittää, että osaa perusteet; lukemalla oppii lisää, sekä lukutaitoa että Jumalan tuntemista.

Hyvä on sen osa, joka ei vaella jumalattomien tavoin, ei astu syntisten teille, ei istu pilkkaajien parissa, vaan löytää ilonsa Herran laista, tutkii sitä päivin ja öin. Hän on kuin puu, vetten äärelle istutettu: se antaa hedelmän ajallaan, eivätkä sen lehdet lakastu. Hän menestyy kaikissa toimissaan.Ps. 1:1-3

Sydämen kyllyydestä suu puhuu

2011-06-23T22:42:00.000+03:00

(maalaus: Claude Marie Dubufe)

Tälle päivälle osuvaa opetusta löysin seuraavasta kirjoituksesta: Thinking as christians so that we can speak as christians. Ehkä sinäkin löydät siitä rohkaisua, kehotusta tai ohjausta.

Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvyyden varastosta esiin hyvää, paha ihminen tuo pahuutensa varastosta esiin pahaa. Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.
Luuk 6:45

Usko todeksi

2011-06-21T00:36:00.001+03:00

(maalaus: Valentine Cameron Prinsep)

Sitten vielä, veljet! Te olette oppineet meiltä, miten teidän on elettävä ollaksenne Jumalalle mieleen, ja niinhän te elättekin. Mutta Herran Jeesuksen nimessä pyydämme ja kehotamme teitä pyrkimään yhä parempaan.---Jumala ei näet ole kutsunut meitä elämään synnillistä, vaan pyhää elämää.Sen tähden se, joka kääntää selkänsä näille ohjeille, ei käännä selkäänsä ihmiselle vaan Jumalalle, joka antaa teihin Pyhän Henkensä.---Pitäkää kunnia-asiananne, että elätte rauhallisesti, hoidatte omat asianne ja ansaitsette toimeentulonne kättenne työllä, niin kuin olemme käskeneet. Näin te elätte ulkopuolistenkin mielestä nuhteettomasti ettekä tarvitse kenenkään apua. 1. Tess. 4:1, 7-8, 11-12

Lainaamani Raamatun kohta on osoitettu kirjaimellisesti "veljille", mutta eiköhän se koske yhtälailla meitä sisaria. Minua puhutteli tämä tessalonikalaiskirjeen neljäs luku kovasti eilen. Erityisesti se iski, että laiminlyödessäni Raamatun antamien ohjeiden mukaisen elämän, käännän selkäni Jumalalle! Enhän minä hänelle halua kääntää selkääni. Haluan pyrkiä yhä lähemmäs Jumalaa. Viisainta lienee siis viettää enemmän aikaa Hänen yhteydessään. Arjen kiiressä tuntuu säännöllinen Raamatun lukeminen helposti unohtuvan... olen kuitenkin taas ottanut tavaksi lukea aamupalapöydässä lapsille ääneen, samalla saan itsekin hengen ravintoa ja on matalampi kynnys sen jälkeen lukea vielä teekupposen kanssa luku tai pari ihan itsellekin (jos sattuu ehtimään ;).

Teidän on vain käyttäydyttävä Kristuksen evankeliumin arvoa vastaavalla tavalla. Pääsenpä itse käymään luonanne tai en, toivon saavani kuulla, että te pysytte lujasti samanhenkisinä ja taistelette yksimielisesti evankeliumin ja uskon puolestaFil. 1:27

Kristittynä oleminen ei ole yksinomaan sitä että mielessäni uskon Raamatun sanomaan. Kristittynä oleminen on uskon elämistä todeksi. Sen tulisi näkyä sanoissa ja teoissa, käytöksessä. Minulla itselläni todellakin on parantamisen varaa. Nöyrä rukoukseni on, että osaisin käyttäytyä evankeliumin arvon mukaisesti. Onneksi ei tarvitse yksin ja omissa voimin yrittää, vaan Jumala on luvannut antaa voiman.

Siunausta päivääsi!

Ääniä ja sävyjä

2011-06-18T01:38:00.000+03:00

Olen taipuvainen tiuskimaan ja äyskimään ja korottamaan ääntäni. Välillä keskimmäinen neiti päivänpaiste purskahtaa itkuun kun komennan tiukalla äänensävyllä. Se on saanut minut ajattelemaan asiaa ja pyrkimään tietoisesti olemaan lempeä myös äänenkäytössä. Toisinaan epäonnistun surkeasti ja siitä muistuttaa karhea kurkku kun on tullut karjahdettua jälkikasvulle... mutta päivittäinen rukoukseni onkin, että Jumala antaisi minulle rakkautta, iloa, lempeyttä, pitkämielisyyttä, itsehillintää ja opettaisi olemaan entistä ystävällisempi lapsilleni.

Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.Gal. 5:22

Olen löytänyt myös tavan, jolla hieman rauhoittaa itseäni kun hermostun lapsille jostakin. Joskus on käynyt niin, että olen yrittänyt pysyä tyynenä, vaikka sisältäpäin olen ollut raivon partaalla ja savu noussut korvista, sitten yhtäkkiä kaikki on purkautunut ja lapset ovat suurinpiirtein kauhuissaan, että kuinka se äiti noin yhtäkkiä raivostui. Nykyään yritän pikkuhiljaa jo vähän ennakkoon antaa varoitusmerkkejä lapsille siitä, että nyt äitiä alkaa tosissaan hermostuttaa. Alan sanoittaa tuntemuksiani. "Nyt äitiä suututtaa kun te ette kuuntele mitä sanon" tms. Rauhoittaa myös omaa käytöstä kun saa purettua sanoiksi sen miltä tuntuu.

Rakastan lapsiani aivan hurrrrjan paljon, mutta toisinaan olen valitettavan kärsimätön. Erityisesti esikoisen neiti kesäheinän toiminnassa minun mielestäni ärsyttävää ovat hänen hidastelunsa ja haaveksimaan jäämisensä (äitiinsä tullut, minkäs teet...), neiti päivänpaisteella hänen äkkipikaisuutensa ja tapansa toimia ennen kuin ajattelee (isäänsä tullut, minkäs teet ;) ja pikkuvauva poutapilvi haluaa tietysti olla sylissä ja kitistä juuri silloin kun äidillä olisi jotain muuta tuikitärkeää tekemistä. Todellisuudessa tuikitärkeää olisi pyrkiä löytämään hyvät puolet lasteni ominaisuuksista ja keskittyä heidän vahvuuksiinsa, ja mikä voisi olla tärkeämpää kuin sylitellä vauvaa.

Lapseni kuuntelevat mielellään Jippii - Tarpeeksi pieni cd-levyä. Tänä aamuna liikutuin kuullessani kappaleen "Rakkautta saa", sen sanoma lohdutti ja kannusti jatkamaan rukousta noihin hengen hedelmiin liittyen. Kun omassa voimassa on vakeaa rakastaa ja tuntee itsensä epäonnistuneeksi, niin aina saa kääntyä Jumalan puoleen ja pyytää häneltä voimaa jatkaa eteenpäin. Alla laulun sanat ja youtubesta löytämäni videoklippi. Rakkautta saa -laulun löytää n. 4:28 min kohdalta, mutta koko juttu on kyllä näkemisen ja kuuntelemisen arvoinen, sopii vaikka yhdessä pikkuväen kanssa katseltavaksi. :)

Sinä päivänä, kun on vaikeaa

kun on vaikeata rakastaa

Muista että, Isä Jumala

antoi rakkaan poikansa.

Rakkautta saa, kun rakkautta antaa.

Rakkautta saa, kun rakastaa.

Anteeksi saat, voit anteeksi antaa.

Anteeksi saat, voit rakastaa.

Pyhä Henki antaa sullekin

rakkautta rakastaa.

Pyhä Henki, antaa sullekin

rohkeutta rakastaa.

san./säv. Outi Rossi

Joka aamu armo uus

2011-05-05T20:39:00.000+03:00

(maalaus: Claude Monet)

Kuten huomaatte, blogi on ollut hiljainen. Pikkuvauva Poutapilvi kärsi elämänsä ensimmäiset kuukaudet masuvaivoista, koliikista, joten äidillä ei paljoa riittänyt voimavaroja ylimääräiseen. Nyt hän on jo yli puolivuotias iloinen suloinen pallero, joka nukkuu yönsä tyytyväisenä äidin kainalossa heräten vain muutaman kerran yöimetykselle. Vaikka vauva on ollut jo muutaman kuukauden suurinpiirtein normaalilla rytmillä (nukahtaa klo21-22.30, herää 8-9.30), äitiä tuntuu vieläkin väsyttävän. Toivotaan että keväisen kauniit päivät ja valo saavat minutkin virkistettyä. :)

Väsymyksen piikkiin olen laittanut senkin, että meillä on ollut enemmän epäjärjestystä ja eineksiä. Ne vielä kestäisi, mutta lisäksi on ollut ärtynyttä äitiä. Havahduin yhtenä päivänä siihen, kuinka ikävältä oma äänensävyni kuulosti lapsille puhuessani. Enkä ole varsinaisesti loistanut vaimona olemisessakaan. Pitää tietysti olla armollinen itselleen tiettyyn pisteeseen saakka, mutta sitten on hyvä pohtia onko tullut ylitettyä se veteen piirretty viiva, jolloin väsymyksestä tulee oikeutetun syyn sijaan tekosyy.

Vierailin tänään Like a Warm Cup of Coffee -blogissa ja inspiroiduin kirjoituksesta If You're Still Breathing, You Have Time To Change. Asenteeni ja toimintatapani kaipaavat taas päivitystä. Tuon luettuani alkoi jotain tapahtua sisäisesti minussa, asenne alkoi sulaa. Kotityöt eivät ole tänään tuntuneet taakalta, kuten viimeisinä viikkoina ja muutenkin tuntuu että olen taas pääsemässä käsiksi siihen, miksi haluan olla kotirouva. Kaivoin taas Kodin hallintakansioni (idean ymmärrät, kun googlaat "home management binder") ja aloin saattaa arkea astetta järjestelmällisemmäksi.

Olen kiitollinen siitä, että Jumalan armo riittää tälle päivälle. Ja huomisellekin, jos Luoja sellaisen suo.

Minä luotan siihen, että Jumala, joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä. Fil. 1:6

Ajatuksia uutisesta

2011-01-24T23:13:00.003+02:00

(maalaus: Hugues Merle)

Lukiessani tämän päivän uutisia, tuli vastaani juttu aiheesta Luterilainen kirkko vastaa mystiikan kaipuuseen. Sinänsä erikoinen otsikko ja itse teksti sai ajatukseni juoksemaan.

Jotain on pielessä yhteiskunnassa vallitsevassa ajatusmaailmassa, jonka mukaan oma tunne-elämä ja elämyksellisyyden etsintä ovat niin tärkeitä. Että minä koen jotakin. Kun oman minän sijasta pitäisi keskittää katse Kristukseen! Etsiä Jumalaa eikä omaa hengellisyyttä. Itsensä etsiminen ja itsetuntemuksen lisääminen ovat niin trendikkäitä asioita, mutta Raamattu kehottaa meitä ennen kaikkea muuta etsimään Jumalan valtakuntaa.

On hieno asia, että seurakunnilla, sekä luterilaisilla että muilla kristillisillä seurakunnilla, on erilaisia toimintamuotoja; vapaaehtoistyötä, kerhoja, harrastepiirejä jne. Uskovien yhteys on tärkeää ja toiminnan kautta on myös sillä mahdollisesti Jumalaansa etsivällä matalampi kynnys tulla seurakuntaan. Kaiken keskellä päämäärän tulisi kuitenkin pysyä kirkkaana. Meidän tulisi ensisijaisesti miettiä mikä miellyttää Jumalaa, ja vasta sitten sitä mikä miellyttää ihmisiä. Kaiken toiminnan perustana pitäisi olla rakkaus, rakkaus Jumalaan ja rakkaus lähimmäisiin.

Minusta tämä on jotenkin niin huolestuttavaa. Sekä se, että ihmiset etsivät omaa uskonnollisuuttaan tai hengellisyyttään ylipäänsä mistään. Että se, että ihmiset ovat vieraantuneet elävästä Jumalasta. Elävä Jeesus ei ole pelkkää symboliikkaa vaan todellista totta, konkretiaa. Uskon ydintä on Jeesuksen ristinkuolema ja syntisen ihmisen pelastuminen sen kautta.

Tässä on taas meillä vanhempina tärkeä tehtävä. Tehdä oma osamme ja sanoisinpa melkein, että olisi viisainta tehdä kaikkemme, että meidän omat lapsemme eivät vieraantuisi elävästä Jeesuksesta. Emme voi uskoa lastemme puolesta, mutta voimme opettaa heille sen mitä itse Jumalasta tiedämme, ohjata heitä rukoukseen ja Raamatun lukemiseen ja pyrkiä omalla esimerkillämme näyttämään miten kristittyinä tulisi elää. Väistämättä he tulevat näkemään myös sen, että erehdymme ja kompastumme, mutta anteeksipyytävälle riittää armoa ja saamme jatkaa matkaa luottaen Taivaallisen Isän apuun. Hän antaa meille voimaa ja viisautta ja ohjaa meitä oikealle tielle.

Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.
Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?
Matt. 16:25-26

Puuttuva ainesosa

2011-01-21T13:57:00.003+02:00

(kuva: http://commons.wikimedia.org/)

Aikani tietokoneella on nykyään yhä useammin sidottu imetyshetkiin, joten pitkien postausten kirjoittaminen yksikätisesti on haastavaa. Siispä olen keskittynyt enemmän surffailuun enemmän ja vähemmän hyödyllisillä sivustoilla. Tänään vierailin kaivolla eli At The Well. Siellä minut pysäytti ajattelemaan postaus aiheesta "puuttuva ainesosa" eli The Missing Ingredient.

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
1. Kor. 13:1

Huono päivä

2011-01-13T19:37:00.003+02:00

(maalaus: John William Godward)

Olen viimeaikoina rukoillut kärsivällisyyttä, lempeyttä ja ystävällistä mieltä perhettäni kohtaan. Vauvan valvottaessa tuntuu, että ärsytyskynnys on niin kovin matalalla. Eilinen tuntui olevan todellinen rimanalitus hermostuessani lapsille. Illalla toki juttelin lasten kanssa ennen nukkumaanmenoa ja pyysin anteeksi suuttumustani. Vaikka oli silloin aiheellista puuttua lasten käytökseen, niin minun hermostumiseni siinä tilanteessa oli ylireagointia ja huonoa käytöstä. Vaatii nöyryyttä tunnustaa oma vajavaisuutensa ja epäonnistumisensa...

Lueskelen usein blogia A Wise Woman Builds Her Home. Siellä oli tällainen teksti, joka oli minulle juuri sopivaa luettavaa tänään: When We Fail.

Ja hän [Jumala] sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa". Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. 2. Kor. 12:9

Kärsivällisyyttä kasvattamassa

2011-01-04T23:45:00.002+02:00

Katsoin joulun aikaan elokuvan Evan taivaanlahja. Siinä on moniakin koskettavia ja ajattelemisen aihetta antavia kohtauksia ja kokonaisuudessaankin elokuva on mielestäni hyvä. Tässä alla on liitettynä videoleike kohtauksesta, joka teki minuun erityisen vaikutuksen:

Ajatus johon haluan tarttua on siis se, että jos rukoilee kärsivällisyyttä, niin Jumala ei varmaankaan anna kärsivällisyyttä, vaan hän antaa mahdollisuuksia olla kärsivällinen. Lähes jatkuva rukoukseni on jo usean vuoden ajan ollut (ja tullee jatkossakin olemaan...) että oppisin olemaan kärsivällisempi ja lempeämpi. Ne ovat ominaisuuksia, joita äitinä ja vaimona, sekä tietysti muutenkin elämässä tunnun tarvitsevan.

Olen huomannut, että Jumala todella antaa minulle päivittäin tilaisuuksia osoittaa sekä kärsivällisyyttä, että lempeyttä. Aina en (todellakaan, valitettavasti) kykene niissä tilanteissa kärsivällinen tai lempeä olemaan, mutta tuon ajatuksen oivaltaminen on ollut mullistavaa. Siis ajatuksen siitä, että niiden tilanteiden kautta voin oppia olemaan kärsivällisempi ja lempeämpi.

Olen miettinyt ja pyrkinyt ottamaan huomioon joitakin käytännön seikkoja, joiden avulla kärsivällisyyden ja lempeyden osoittamisesta tulee helpompaa. Meillä niitä ovat esim. ennakointi, suunnitelmallisuus ja koko perheen riittävä ravinnon ja nesteensaanti. ;) Oppiminen on pitkä prosessi, mutta ehkä pikkuhiljaa voi minussakin näkyä välähdyksiä näistä hengen hedelmistä. Ja oman luontoni tuntien on sanottava, että niiden mahdollinen näkyminen on kyllä todella yksin Jumalan ansiota.

Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus,lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki.
Gal. 5:22-23

Hyvää uutta vuotta 2011!

2011-01-02T16:42:00.004+02:00

(kuva: http://graphicsfairy.blogspot.com)

Tiedätte varmaankin sen vertauksen, että jos lasipurkkiin laittaa ensin isoja kiviä, sinne mahtuu lisäksi pikkukiviä ja runsaasti hiekkaa. Mutta jos täyttää ensin purkin hiekalla ja pikkukivillä, sinne ei mahdu isoja kiviä lainkaan. Toivoisin uudelle vuodelle sitä, että yhä enenevässä määrin osaisin keskittyä siihen mikä on tärkeintä, niihin isoihin kiviin. Usein käy niin, että kulutamme aikaa hyvien asioiden parissa ja tärkeimmät/parhaimmat asiat jäävät tekemättä. Toivoisin osaavani paremmin priorisoida jokaista päivääni. Mikä tehdä sitä, mikä tälle päivälle on tärkeintä.

Siunausta tuleviin päiviin!

Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta;
silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa.
Ps. 37:3-4

Perspektiiviä elämään

2010-12-31T00:04:00.003+02:00

(maalaus: Johann Anton de Peters)

Pitkästä aikaa palaan blogimaailmaan. :) Arjen haasteet kolmen pikkuisen kanssa ovat imaisseet aikani melko kiitettävästi. Eilen kuitenkin kuuntelin lasten kanssa äänisatua, joka käynnisti mielessäni ajatuskulun, jonka haluan jakaa. Kertomuksessa viitattiin vanhaan vertaukseen, joka kertoo kolmesta muurarista, jotka työskentelivät samalla työmaalla. Ensimmäiseltä kysyttiin, mitä hän tekee. Hän vastasi väsyneenä: "Minä muuraan. Ladon tiiliä toisensa päälle ja panen laastia väliin." Toiselta kysyttiin, mitä hän tekee ja tylsistyneen kuuloinen vastaus oli: "Minä teen seinää, vain suoraa seinää." Kolmannelle muurarille esitettiin sama kysymys. Hän vastasi hymyillen, ylpeyttä äänessään: "Minä rakennan katedraalia!"

Asenteella ja asioiden kokonaiskuvalla on siis merkitystä. Voisin kuvata työtäni kertomalla, että "Minä hoidan lapsia ja taloutta. Vaihdan vaippoja, syötän, pesen pyykkiä, keitän ruokaa, ratkon riitoja, imuroin... " Ja tottahan se on. Kuten kahden ensimmäisen muurarin kuvaus työstään oli myös aivan totta. Mutta voin kuvata työtäni myös näin: "Minä elän Jumalan suunnitelmassa hoitaen kotia, jonka hän on minulle suonut ja rakkaudella hoivaten perhettä, jolla hän on minua siunannut."

Kun pyykkivuori tuntuu kaatuvan niskaan, uhmaikä pukkaa päälle ja pikkuista kanniskellaan aamuyötä myöden, ei aina näe kokonaiskuvaa. Totuus on kuitenkin se, että olemme kristittyinä äiteinä todellakin suorittamassa jumalallista tehtävää. Kuulostaa mahtipontiselta, mutta Raamattu, Jumalan sana, kehottaa meitä synnyttämään lapsia, rakastamaan miestämme ja hoitamaan kotimme hyvin (Tiit. 2:3-5, 1. Tim. 5:14).

Tämän ymmärtäminen auttaa tehtävämme suorittamisessa, elämämme elämisessä. Meidän ei tule ajatella äitiyden ja kodinhoidon tehtävää arkisena, tylsänä ja arvottomana. Sillä se on se tehtävä mihin Jumala on äidit kutsunut. Ja jos elämäntehtävämme on Jumalan silmissä arvokas, sitä sen todella tulisi olla meidän omissakin silmissämme. Ei se siitä aina hohdokasta siltikään tee, mutta toisaalta mikään tehtävä ei liene aina hohdokas.

Muistan kuulleeni eräästä lähetystyöntekijästä, joka puolisonsa kanssa teki pioneerityötä Afrikassa. Äkkiseltään hänen työnsä vaikuttaisi jännittävältä ja upealta. Todellisuudessa hän kertoi, että ei koskaan tottunut kuumuteen, ilmasto ei sopinut hänen elimistölleen vaan hän kärsi monenlaisista vaivoista, ja itse työssä kohtasi myös monia vastoinkäymisiä ja vaarallisia tilanteita, mutta toisaalta se oli usein yksitoikkoista puurtamista.

Jumala kutsuu meitä erilaisiin tehtäviin ja elämäntilanteisiin. Ottakaamme nöyrin sydämin kiitollisuudella vastaan äitiyden ja kotimme hoitamisen vastuullinen tehtävä, jotta voisimme nauttia niistä siunauksista, joita Jumala on meitä varten varannut ja voisimme kerran Hänen edessään kokea tehneemme parhaamme.

Siunattua tulevaa vuotta. Huomiselle on jälleen varattuna uutta armoa. :)

Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.
Kol. 3:17

Äidit vaarassa syrjäytyä, mutta mistä?!

2010-07-12T00:07:00.005+03:00

(kuva: http://www.graphicsfairy.blogspot.com/)

Pitkä blogihiljaisuus takana. Välillä on tuntunut että ei ole sanottavaa ja toisinaan on ollut aika kortilla. Perhekoko kasvanee tässä jonkin ajan kuluttua, joten sekin tässä vähän aiheuttaa haasteita ajankäytön suhteen. ;) Mutta en minä lopullisesti blogimaailmaa jätä/ole jättämässä, joten olkaahan kuulolla. :D

Luin Ylen uutisista jutun, jossa kerrottiin kuinka suomalaiset 25-35 -vuotiaat naiset käyvät tutkimusten mukaan aiempaa vähemmän töissä ja hoitavat lapsiaan kotona pidempään. Mielestäni surullista oli se, että tätä pidettiin huonona suuntauksena ja jutussa pohdittiinkin, miten saataisiin naisia houkuteltua paremmin työelämään. Jopa kansainvälinen taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD on moittinut Suomea siitä, että nuoret naiset ovat vaarassa syrjäytyä työelämästä jäädessään hoitamaan lapsiaan kotiin.

Huh huh. Minun mielestäni on varsin paljon huolestuttavampaa, että naiset ovat vaarassa syrjäytyä ja vieraantua kotielämästä. Koti ja perhe ovat perusyksiköitä, joiden hyvinvointi ja tasapaino on ensiarvoisen tärkeää. Jos nainen löytää kutsumuksensa kotoa, hän voi omalla panoksellaan vaikuttaa hurjan paljon perhe-elämäänsä. Kodin vaikutus lasten kasvuun perusturvallisuuteen ja identiteetin kehittymiseen on merkittävä.

Englanninkielinen sanakirja määrittelee englannin kielen sanan koti (home) mm. seuraavilla tavoilla: koti on paikka, jossa asutaan, turvapaikka ja suojapaikka. Jotta jokin paikka voitaisiin kokea turvalliseksi ja suojaisaksi, siellä pitää olla sen mahdollistava ilmapiiri. Raamattu kehottaa naisia hoitamaan kotiaan. (Tiit. 2:5 ) Äiti kotona huolehtimassa kotiasioiden sujuvuudesta, arjen askareista, on arvokasta. Naisen asenteella on huomattava merkitys ilmapiirin luomisessa.

Raamattu sanoo taivasta kodiksi. Jos koti on vertauskuva taivaasta, sen todellakin tulisi olla turvallinen, miellyttävä, ihana paikka, johon halutaan päästä, jossa halutaan olla. Tähän tulisi meidän pyrkimyksemme olla, luoda kodista paikka, jossa viihdytään ja on hyvä olla.

Hengellinen kasvatus

2010-03-24T18:31:00.003+02:00

(Maalaus: Knut Ekvall)

Viime sunnuntain saarnassa puhuja kertoi Timoteuksesta, jolle Paavali kirjoitti kaksi uudessa testamentissa olevaa kirjettä. Timoteus tunsi lapsuudestaan saakka pyhät kirjoitukset, hänellä oli uskovat äiti Eunike ja isoäiti Loois. Juutalaisessa perinteessä oli tapana, että poikalapset aloittivat vanhan testamentin kirjoitusten opiskelun 4-vuotiaina. Todennäköisesti Timoteuksen äiti ja isoäiti ovat häntä alkaneet opettaa jo paljon aikaisemmin.

Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut,
ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.
2. Tim. 3:14-15

Tämä sai minut ajattelemaan omia lapsiani, jotka ovat nyt 2,5v ja 4v. Meillä usko on osa arkea päivittäisissä rukouksissa ja lapsille olen lukenut satunnaisesti hengellisiä lastenkirjoja ja lastenraamattua, sekä kertonut omin sanoin Raamatusta kertomuksia. Sunnuntaina aloin miettiä, että minun lienee syytä olla johdonmukaisempi. Aloin lukea suoraan Raamatusta (ihan itse käyttämästäni 38-käännöksestä, eikä siis yksinkertaistetusta lastenraamatusta) heille aloittaen Matteuksen evankeliumista. Luku kerrallaan aina aamupalan aikana. Yllätyksekseni lapset kuuntelivat tarkkaavaisesti ja halusivat kuulla lisää. Pyrin ottamaan tämän pysyväksi tavaksi. Uudessa testamentissa on 260 lukua, joten senhän voisi saada luettua läpi alle vuodessa. Vanhaa testamenttia aloimme käydä läpi mieheni lapsuudessa saamasta lasten kuvaraamatusta, jossa kertomukset ovat mielestäni aika tarkkoja ja kattavasti kuvattu. Iltaisin nukkumaanmennessä olen sitten ihan omin sanoin kertonut heille jonkin "kohtauksen" Raamatusta, nyt viimeisenä kolmena iltana on käyty läpi Nooan arkki, Joona kalan vatsassa ja Jeesus tyynnyttää myrskyn. Lapsilla on ihan uskomaton tiedonjano Raamatun kertomusten suhteen, olen ollut ihan hämmästynyt. He jaksaisivat aina vain kuunnella lisää. Ja leikeissään vielä käyvät läpi samoja aiheita ja piirtävät kuvia, nyt onkin syntynyt monta taideteosta Nooan arkista, eläimistä ja sateenkaarista.

Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea.
Sananl. 22:6

Kokoa kansa, miehet, naiset ja lapset sekä muukalaiset, jotka asuvat porttiesi sisäpuolella, että he kuulisivat sen ja oppisivat pelkäämään Herraa, teidän Jumalaanne, ja tarkoin pitämään kaikki tämän lain sanat,
ja että heidän lapsensa, jotka eivät vielä sitä tunne, kuulisivat sen ja oppisivat pelkäämään Herraa, teidän Jumalaanne, niin kauan kuin elätte siinä maassa, johon menette Jordanin yli, ottamaan sen omaksenne.
5. Moos. 31:11-13

Raamattu kehottaa meitä huolehtimaan lastemme hengellisestä opetuksesta. Mielestäni emme voi jättää sitä yksinomaan muiden harteille. Toki pyhäkoulut ja hengelliset kerhot ovat hienoja asioita, mutta meidän vanhempien on annettava se tärkein panos tähän asiaan. Vanha sanonta sanoo, että "minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa". Tämä osoittautunee päteväksi myös hengellisten asioiden kanssa.

Kotoa saadut opit ja vaikutteet ovat ensiarvoisen tärkeitä, sen todistaa kokemuksen lisäksi tutkittu tieto. Esimerkiksi Teologian maisteri Sari Viikin Pro Gradu tutkielmassa vuodelta 2007 todetaan mm. näin:

Osalla haastateltavista perhe ja suku olivat merkittäviä uskonnollisten vaikutteiden välittäjiä. Vanhemmista etenkin äiti koettiin tärkeäksi uskonnollisen kasvatuksen antajaksi. Kotona oli saatu ensikosketus uskonnollisiin asioihin ja opittu muun muassa iltarukous. Uskonnollisessa kodissa lapsi oli ohjattu Raamatun ja hengellisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden pariin sekä seurakunnan toimintaan.
...

Niillä, jotka olivat saaneet uskonnollista kasvatusta kotonaan, perheen merkitys säilyi suurena vielä nuorena aikuisenakin. Keittiönpöydän ääreen vietiin aikuisuuden kynnyksellä itseä askarruttavat kysymykset, liittyivätpä ne sitten muihin uskontoihin tai vaikkapa avioliiton merkitykseen.
...

Kotoa tai sukulaisilta saatu käsitys Jumalan huolenpidosta siivitti nuoria aikuisia omaan elämään ja tuki uskossa.

Kun opetamme lapsiamme Jumalan ja Raamatun tuntemiseen, he muistavat sen vielä kun kasvavat aikuisiksi. Vaikka välillä kulkisivatkin sellaisia teitä, joita emme toivoisi heidän kulkevan, on silti olemassa, se lapsuudessa saadun ohjauksen ja opetuksen siemen syvällä sisimmässä odottamassa, että saisi kasvaa.

Hyödyllinen häpeä? - haasteita kasvatuksessa

2010-01-30T16:08:00.005+02:00

(maalaus: Marie Louise Elisabeth Vigée-Lebrun)

Eräänä päivänä taannoin kohtasin melkoisia kasvatushaasteita esikoiseni kanssa. Hän nostatti kovan kiukkukohtauksen ollessamme lähdössä kyläpaikasta kotiin. Lähtiessäni lopulta viemään häntä ilman kenkiä ulos talosta, sanoin (monen muun sanomani lisäksi) että minua hävettää hänen käytöksensä. Jäin miettimään myöhemmin, että oliko asiallista sanoa lapselle sellaista.

Häpeä on haasteellinen asia. Internetsanakirja Wikipedia määrittelee häpeän seuraavalla tavalla:

Häpeällä on suojaava vaikutus, sillä se saa ihmisen pohtimaan tekojensa seurauksia jo ennalta. Se auttaa välttämään sellaista toimintaa mikä aiheuttaisi kasvojen menetyksen. Häpeä myös estää tekemästä toiselle vääryyttä ja rikkomasta toisten rajoja. Lisäksi häpeä saa ihmisen kääntymään hyödyllisesti sisäänpäin, pohtimaan sitä, millaisena toiset mahdollisesti näkevät hänet. Häpeän erottaa syyllisyydestä se, että häpeään liittyy todellinen tai kuviteltu yleisö (kun taas syyllisyyteen liittyy jokin yleisöstä riippumaton moraalisääntö tms.)

Toisaalta häpeä on itseluottamusta heikentävistä tunteista vaikein. Häpeään liittyviä tuntoja ovat kelpaamattomuus, huonommuus sekä mitättömyys. Häpeä pyritään salaamaan ja torjumaan monin keinoin. Salaamisen seurauksena saatetaan peittää aito minä, minkä seurauksena voi olla elämän suorittaminen epäaidolla minuudella esiintyen. Häpeä voi aiheuttaa myös masennusta.

Mielestäni tämä oli aika hyvä kuvaus häpeästä. Alussa kuvaamassani tilanteessa kyse ei alunperin ollut lapsen häpeästä, vaan siitä kuinka minua hävetti hänen käyttäytymisensä. Mutta sen sanominen saattaa ehkä vaikuttaa siihen, että lapsi tajuaa että käytös ei ollut sopivaa ja ehkä häntä alkaa itseäänkin hävettää. Ja tämä häpeäntunne taas saattaa saada aikaan pohdintaa siitä mikä meni vikaan ja miten käytöstä voisi muokata parempaan suuntaan. Häpeä ei siis ole pelkästään negatiivista. Mielestäni olennaista on se, että häpeä kasvatustilanteissa ei kohdistu itse lapseen, vaan nimenomaan hänen käytökseensä. Minulla on ihana, reipas ja suloinen pikkulapsi. Hän ei kuitenkaan ihan aina osaa/jaksa/muista käyttäytyä sopivalla tavalla ohjaamisesta ja muistuttamisesta huolimatta. Silloin hänen käytöksensä ei ole hyväksyttävää vaan epäsopivaa ja joskus ehkä jopa hävettävää. Tästäkään huolimatta en koskaan lakkaa rakastamasta häntä tai pitämästä häntä ihanana lapsena.

Jos olisin padonnut tunteeni itseeni ja itsekseni miettinyt kuinka hävettävää lapsen käytös olikaan, ei se olisi hyödyttänyt juuri ketään. Olisin ehkä sisimmässäni patouttanut negatiivisia tunteita lapsen käytöksen lisäksi myös lasta itseään kohtaan. Nyt kun sanoin sen ääneen, lapsi ehkä paremmin tajusi mistä oli kyse. Tietenkään tilannetta ei voi/nut jättää roikkumaan sanomalla pelkästää käyttäytymisen hävettävyydestä, vaan asia on puitava läpi, keskusteltava siitä yhdessä lapsen kanssa että mitä itse kukin olisi voinut tehdä toisin ja miten jatkossa olisi hyvä käyttäytyä ja toimia. Eikä siis pelkästään lapsen toiminnan suhteen vaan myös minun itseni täytyy käydä itseni ja aviomieheni, kasvatuskumppanini, kanssa dialogia siitä mitä minä olisin voinut tehdä toisin, jotta vastaavilta tilanteilta voitaisiin välttyä tai miten niitä voitaisiin taltuttaa jo alkuunsa.

Oi, jospa minun vaellukseni olisi vakaa, niin että noudattaisin sinun käskyjäsi!
Silloin minä en joudu häpeään, kun katselen kaikkia sinun käskyjäsi.
Psalmi 119:5-6

Siis, terve hetkellinen häpeän kokeminen voi ohjata meitä myös kohti Jumalan mielen mukaisuutta. Kun kuljemme Jumalan tahdossa, meidän ei tarvitse tuntea häpeää. Tämä pätee myös kasvattamiseen, sillä kasvattamatta jättäminen on pois poikkeamista Jumalan tahdosta. Sananlaskuissa ohjastetaan, kuinka nuhteleminen ja kasvattaminen tuovat viisautta lapselle, mutta kuinka ilman kuria kasvanut saa äitinsä häpeämään (Snl. 29). Raamattu siis kehottaa meitä huolehtimaan lastemme kasvattamisesta. Siellä usein puhutaan vitsasta tai kepistä, mutta itse miellän ne kuvaannollisesti käsittämään erilaisia kasvatusmenetelmiä. Ruumiillinen kurittaminenhan on kielletty jo Suomen laissa, ja sen lisäksi että en halua tarkoituksellisesti tuottaa kasvatuksen varjolla lapsilleni kipua, Raamattu kehottaa myös kunnioittamaan lakeja ja esivaltaa!

Jatkuva häpeäntunne ei ole hyväksi. Jatkuessaan häpeästä alkaa kummuta juuri noita wikipediassakin mainittuja muita tuntemuksia; kelpaamattomuutta, huonommutta, mitättömyyttä, epäaitoa esittämistä ja myös masennusta. Näitä me tuskin kukaan haluamme lapsillemme tai itsellemmekään aiheuttaa. Jos on joutunut tai joutumassa jatkuvan häpeäntunteen kierteeseen, uskoisin että paras tapa katkaista sitä on avautua asiasta Jumalalle ja rukoilla vapautusta. Ehkäpä myös sielunhoitokeskustelu luotettavan uskonsisaren tai -veljen tai vaikkapa seurakunnan pastorin kanssa voi joskus olla tarpeen. Myöskin itsensä ja lapsensa syyllistämistä tulee välttää. Hyödyllisempää on yhteinen pohdiskeleminen ja lapsen ohjaaminen oikeaan suuntaan, kasvatustavotteiden miettiminen ja toiminnan suuntaaminen niitä kohti rakentavilla menetelmillä. Mehän kasvatamme lapsiamme sen tähden, että me rakastamme heitä! Rakkaus on se motiivi, jonka takia ohjaamme ja neuvomme ja tarvittaessa annamme kasvatuksellisia seuraamuksia (kuten jäähyjä, etuuksien poistamisia tms.), jotta lapsista kasvaisi järkeviä, hyväkäytöksisiä, ymmärtäväisiä, ystävällisiä, myötätuntoisia ja viisaita lapsia, nuoria ja aikuisia.

Kasvattaminen, tuo niin tärkeä ja haasteellinen asia, jota tulisi toteuttaa ennen kaikkea rakkauden kautta. Pyytäkäämme Jumalalta viisautta, kärsivällisyyttä ja ymmärtämystä siihen. Tutkikaamme Raamattua, mikä on Jumalan tahto ja pyrkikäämme siihen Hänen voimassaan ja johdatuksessaan. Äiteinä yksi tärkeimmistä tehtävistämme on lastemme kasvattaminen, suokoon Herra meille rohkeutta tehdä työmme hyvin.

Pyri osoittautumaan Jumalalle semmoiseksi, joka koetukset kestää, työntekijäksi, joka ei työtään häpeä, joka oikein jakelee totuuden sanaa.
2. Tim. 2:15

Kutsu äitiyteen

2010-01-20T01:00:00.003+02:00

(Maalaus: Josef Danhauser)

Katselin äsken vauvaohjelmaa, jossa pariviikkoisten nyyttien äidit tuskailivat kuinka haluaisivat pian jo tehdä jotakin muutakin, kehittävämpää, kuin olla vain kotona. Kuinka heidän elämänsä pyörii syöttöjen ja vaipanvaihdon ympärillä, on niin tylsää, että miten tässä nyt kestää olla monta kuukautta kotona. Toki ensikertalaiselle vastasyntyneen hoitamisen vaatimukset voivat tulla yllätyksenä, mutta kuvailemiani kommentteja esittivät myös useamman lapsen äidit. Eräskin toivoi pian pääsevänsä töihin, mietti että kyllähän se lastenhoitaja sitten kertoo mitä vauva on päivän aikana puuhannut ja kuinka usein hymyillyt.

Millainen lähtökohta on ajatella, että oman lapsen hoitaminen on tylsää ja ei-kehittävää? Oma ensireaktioni tällaiseen on ärsyyntyminen, mutta pian sitä seuraa suru. Vauvat ja lapset tarvitsevat äitejään, he tarvitsevat sitä ihmistä, johon ovat jo kohdussa ollessaan luoneet läheisimmän kiintymyssuhteen, jota toivottavasti varhainen vuorovaikutus vielä vahvistaa. Kuinka surullista on, että halutaan riistää jo muutaman kuukauden ikäiseltä tuo tärkeä, kiinteä läheisyys. (Välihuomautuksena mainittakoon, että en yhtään väheksy isän roolia tasa-arvoisena vanhempana, mutta keskityn tässä kirjoituksessa nyt vain äitiyteen.)

Äidin tehtävä ei kuitenkaan pelkästään vaadi vaan se myös antaa. Tulee surku myös niiden äitien puolesta jotka kieltävät itseltään tämän antoisan tehtävän mahdollisuudet. Toki ensimmäiseen elinvuoteen mahtuu monta unetonta yötä, monta turhautumista siitä kun vauva vain itkee ja itkee, monta väsynyttä päivää kun pyykkikori vyöryy yli ja voimavarat eivät meinaa riittää edes sängystä nousemiseen, ja tulevat vuodet tuovat toki taas omat haasteensa mukanaan. Mutta haasteiden merkitys haalistuu kun voi kokea syvää onnellisuutta tuntiessaan miten vauva imee ravintonsa äidistä, kuinka hän tyyntyy hiljaiseen keinutteluun ja hyräilyyn, kuinka hän tuhisee tyytyväisenä puhtaissa vaipoissaan tai miten hän katsoo äitiään pienten kulmiensa alta ja kasvot kirkastuivat hymyyn. Myöhemmin saa todistaa kuinka pitkän ähellyksen tuloksena vauva vihdoin kääntyy selältä vatsalleen, kuinka opetellaan syömään kasvissosetta, hihkutaan riemusta kylvyssä ja otetaan haparoiden ensimmäiset askeleet. Pian jo juostaan puistossa ja tehdään hiekkakakkuja, piirretään kuva omasta perheestä, kuunnellaan keskittyneesti satuja, kysytään sataa ja yhtä asiaa viiden minuutin sisällä, lauletaan lauluja, opetellaan aakkosia, harjoitellaan yhteenlaskua. Kuinka paljon menettääkään jos ei ole läsnä todistamassa näitä pienen elämän merkittäviä tapahtumia.

Paavali kuvaa kirjeessään Timoteukselle, millainen on kunnioitettavaa ja tavoiteltavaa elämää elänyt iäkäs nainen: hän on tehnyt hyviä töitä, kasvattanut lapsia, huolehtinut vieraista, palvellut pyhiä, auttanut ahdistuksissa olevia ja ahkeroinut hyvän tekemisessä . Nuorten naisten tulisi: kasvattaa lapsia ja hoitaa kotiansa, näin he eivät anna vastustajalle mitään aihetta solvaamiseen. (1. Tim. 5:10,14) Kirjeessään Tiitukselle Paavali myös nostaa esiin naisen merkityksellisen tehtävän kotona: rakastaa miehiänsä ja lapsiansa, olemaan siveitä ja puhtaita, hoitamaan kotinsa hyvin, olemaan alamainen miehellensä, ettei Jumalan sana tulisi pilkatuksi. (Tiit. 2:3-5) Näissä molemmissa kirjeissä nostetaan esille se, että naisten tulisi toimia näin erityisesti sen tähden, ettei vastustaja voisi solvata eikä Jumalan sana joutuisi pilkan kohteeksi.

Jumala kutsuu meitä olemaan äitejä. Rakastamaan lapsiamme, kasvattamaan ja opettamaan heitä, huolehtimaan perheestämme ja kodistamme. Tämä maailmanaika kannustaa uran luomiseen, itsensä kehittämiseen, oman ajan ottamiseen, menestymiseen kodin ulkopuolella. Enkä sano että ne olisivat lähtökohtaisesti huonoja asioita, mutta surullista on, että niitä usein tavoitellaan kodin, perheen ja lasten kustannuksella. Naimisissa olevan naisen, jolle on jälkikasvua siunaantunut, tulisi ensisijaisesti olla vaimo ja äiti. Näiden roolien tai voisipa jopa sanoa kutsumusten merkitystä ei pidä väheksyä. Uskon, että Jumala yhä enenevässä määrin kutsuu meitä äitejä ottamaan paikkaamme kotona. Se on meidän tärkein lähetyskenttämme. Meidän tehtävämme on opettaa lapsiamme hyvään käytökseen, elämäntaitoihin, Jumalan tuntemiseen. Meidän tehtävämme on ottaa vastuu lastemme kasvun ja kehityksen tukemisesta.

Yhteys Jumalan kanssa

2009-09-04T23:29:00.004+03:00

(maalaus: Jean-Honoré Fragonard)

Tuntuu usein, että päivän touhujen keskellä ei ole aikaa keskittyä rukoukseen. Päivittäin tulee huoahdettua silloin tällöin Jumalan puoleen arkisissa asioissa, mutta uskon, että meitä kutsutaan myös tietoiseen ja keskittyneeseen rukoukseen. Rukous on kaksisuuntainen yhteys Jumalan kanssa. Rukous ei saisi olla pelkästään sitä, että kaadamme kaikki huolemme, halumme ja tarpeemme Jumalalle. Vaikka toki sitäkin, mutta ei pelkästään. Rukoukseen kuuluu olennaisesti myös kiitos ja ylistys. Tekee niin hyvää pysähtyä hetkeksi ja muutamaksikin miettimään, mitä hyvää Jumala on minulle antanut, miten hän on johdattanut elämääni. Ja vielä omasta navasta laajemmalle ulottuen, miten valtava on Jumalan armo koko ihmiskuntaa kohtaan. Meille ihan jokaiselle on armoa tarjolla. Mikä voisi olla valtavampaa kuin iankaikkinen elämä Jumalan luona.

Usein, ainakin minulla, arjen askareet ja touhut heikentävät päämäärätietoisuutta. Toki on hyvä olla maallisia päämääriä ja pienempiä hengellisiäkin päämääriä, mutta meidän uskovien perimmäinen päämäärä on sielujen pelastus. Ikuinen välitön yhteys Jumalan kanssa, onni ja autuus. Mitä enemmän olemme jo täällä ajassa yhteydessä Jumalaan sanan lukemisen ja rukoilemisen kautta, sitä enemmän opimme tuntemaan Jumalaa ja sitä enemmän haluamme olla yhteydessä häneen. Rukoileminen ja raamatunlukeminen on sellainen positiivinen lumivyöry. Kun maistaa Herran hyvyyttä ja ihmeellisyyttä, sitä haluaa lisää ja lisää. Minulla itselläni on välillä ongelmia syömisen kanssa, unohdan helposti syödä ja näläntunne ikäänkuin katoaa. Olenkin ottanut tavaksi syödä säännöllisesti vaikka ei näläntunnetta olisikaan, näin voin paljon paremmin ja kun syö hyvin ja säännöllisesti, nälkäkin kasvaa. Samoin on yhteydenpidon kanssa Jumalaan. Kun teemme siitä säännöllistä, alamme haluta sitä säännöllisesti. Ja jos joskus tuntuu, että halu ja motivaatio todenteolla kaikkoaa, sitä voi rukoilla Jumalalta. Se on takuulla hänen mielensä mukainen rukous, ja Raamatussahan luvataan, että mitä me Jeesuksen nimessä anomme, sen me saamme.

Huolehtimalla siitä, että pysymme Jumalaa lähellä, eli pitämällä hänet mielessämme ja ajatuksissamme, elämme jatkuvassa yhteydessä häneen ja pääsemme myös helpommin käytännössä tekemään niitä tekoja, joita Jumala haluaa meidän tekevän. Jumalan mielen mukainen mieli ja ajatusmaailma on arjessa erityisen tärkeää. Äiteinä me luomme lapsillemme sitä todellisuutta, millaista on elää kristityssä, uskovassa kodissa. Vaimoina me luomme puolisollemme sitä todellisuutta, millaista on elää avioliitossa uskovan vaimon miehenä. Meidän tekemisemme ja tekemättä jättämisemme vaikuttavat ympärillämme oleviin ihmisiin. On tärkeää, että meistä välittyy rakkaus, palvelualttius ja kunnioitus erityisesti lähimpiämme kohtaan ja toki myös muita ihmisiä kohtaan. Saamme olla valona ja suolana, Kristuksen tuoksuna, sekä kotona, että kodin ulkopuolella.

Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan.
Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan.
Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi;
tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa;
anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme;
ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme;
Äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen.
Matt. 6:7-13

Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,
ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.
Fil. 4:6-7

Luottamus Luojaan

2009-08-28T17:22:00.005+03:00

(Maalaus: Emile Munier)

Joskus elämässä tulee eteen sellaisia asioita, joita on vaikea ymmärtää. Menetyksiä, surua, vastoinkäymisiä, taloudellisia vaikeuksia, sairastumisia... Helposti saattaa eksyä ajattelemaan, että Jumala ei välitä tai rankaisee. Näin ei kuitenkaan ole. Raamattu lupaa meille selvästi, että kaikki tilanteet ja asiat koituvat loppujen lopuksi kuitenkin meidän parhaaksemme.

Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.
Room. 8:28

Saatamme herkästi myös katkeroitua Jumalalle, olla hänelle vihaisia, kokea epäoikeudenmukaisuuden tunnetta tai sääliä itseämme. En väitä, etteikö noiden tunteiden läpikäyminen voisi olla osa normaaliakin kriisin käsittelyä, mutta jos jäämme vellomaan noihin negatiivisiin tunteisiin, ne alkavat hiljalleen erottaa meitä Jumalasta. Meidän pitäisi muistaa, että Jumalalla on hyvä tahto meitä kohtaan, hän rakastaa meitä valtavasti ja hän on aina oikeudenmukainen. Jos Jumala kerran tietää meidän hiustemmekin lukumäärän, niin ei voi olla niin että meille tapahtuisi jotakin Jumalan tietämättä tai sallimatta. Hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä.

Haluan tänään rohkaista sekä itseäni, että teitä lukijoita luottamaan Jumalaan. Vaikka emme ymmärtäisi miksi elämässämme tapahtuu tai on vaikeita asioita, rohkaisen silti luottamaan. Ei meille ole luvattu helppoa ja ongelmatonta elämää. MUTTA, meille on luvattu rakkautta, huolenpitoa ja sitä, että saamme jättää kaikki murheemme ja ongelmamme Jumalamme käsiin ja hän on luvannut kantaa ne. Herra on luvannut olla meidän kanssamme jokaisena päivänä maailman loppuun saakka. Luotetaan häneen ja turvataan häneen. Hän taatusti antaa meille juuri sitä mitä me tarvitsemme.

Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua.
Ps. 55:23

[Jeesus sanoo] Rauhan minä jätän teille: minun rauhani-sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.
Joh. 14:27

Inspiroivia blogitekstejä

2009-08-21T16:38:00.002+03:00

Käyn säännöllisen epäsäännöllisesti lueskelemassa amerikkalaisen kotiäidin June Fuentesin blogia "A wise woman builds her home" eli suomennettuna viisas vaimo rakentaa kotinsa, tai kuten se on suomenkielisessä raamatunkäännöksessa sanottuna "Vaimon viisaus talon rakentaa" (Snl. 14:1). Hän on nyt kesän aikana kirjoittanut artikkelisarjaa nimeltä "The Christian Mother" eli kristitty äiti. Alla olevasta linkistä pääsette sarjaan, se on tavallaan käänteisessä järjestyksessä, eli uusin teksti ensin. Sivuilta löytyy myös paljon muuta inspiroivaa luettavaa, suosittelen lämpimästi tutustumista!

The Christian Mother

Esikuvina

2009-06-18T02:21:00.005+03:00

(Maalaus: John Everett Millais)

Yhteiskunnassa tuntuu olevan vallallaan individualismin ja egoismin ihannointi. Eli asiat ajatellaan yksilön näkökulmasta ja pyritään toimimaan oman edun mukaisesti. Uskovina me emme edusta kuitenkaan pelkästään itseämme vaan Jumalaa. Emmekä vaimoina ja äiteinä edusta pelkästään itseämme vaan myös puolisoamme ja perhettämme. Meidän tulisi teoissamme ja puheissamme huomioida, että olemme esikuvina. Raamattu kertoo useassa eri kohdassa tästä, nostan kaksi esille.

niin myös vanhat naiset olkoot käytöksessään niinkuin pyhien sopii, ei panettelijoita, ei paljon viinin orjia, vaan hyvään neuvojia, voidakseen ohjata nuoria vaimoja rakastamaan miehiänsä ja lapsiansa, olemaan siveitä, puhtaita, kotinsa hoitajia, hyviä, miehilleen alamaisia, ettei Jumalan sana pilkatuksi tulisi.
Tiit. 2:3-5

Rakkaani, niinkuin outoja ja muukalaisia minä kehoitan teitä pidättymään lihallisista himoista, jotka sotivat sielua vastaan, ja vaeltamaan nuhteettomasti pakanain keskuudessa, että he siitä, mistä he parjaavat teitä niinkuin pahantekijöitä, teidän hyvien tekojenne tähden, niitä tarkatessaan, ylistäisivät Jumalaa etsikkopäivänä.
1. Piet. 2:11-12

Emme varmaankaan halua, että Jumalan pyhä sana tulisi meidän tähtemme pilkatuksi? Tulisi siis käyttäytyä sopivasti. Välttää pahan puhumista ja liiallista alkoholinkäyttöä, neuvoa ja kehottaa hyvään, rakastaa perhettään, olla säädyllinen sekä pukeutumisessa että sanoissa ja teoissa, hoitaa kotinsa hyvin ja pitää kirkkaana miehen asema perheen ja vaimon päänä. Itselleni kompastuskivenä on erityisesti kieleni hillitseminen. Puhun usein ajattelemattomasti ja rukoukseni onkin, että Herra voisi varjella ja ohjata minua tässä asiassa.

Toinen asia, jonka kanssa kompuroin on alamaisuus miehelleni. Hyvin herkästi pyrin ajattelemaan, että minä tiedän asiat paremmin, minä haluan että asiat hoidetaan näin, minä olen oikeutettu sanomaan ja tekemään mitä teen. En sano, etteivätkö tietämiseni ja haluni olisi joskus ihan oikeinkin, mutta ratkaisevaa on asenne, itseriittoinen ja ylpeä asenne. Raamattu kehoittaa vaimoa kunnioittamaan miestään. Kunnioittamisen ei tulisi jäädä ajatuksen tasolle, vaan pitäisi osoittaa käytännössä puolisolle, että arvostaa tämän ajatuksia, näkemyksiä, mielipiteitä, tahtoa. Ei tämä tarkoita, että nainen olisi vähempiarvoinen kuin mies, millään tavalla. Mutta joku jumalallinen ja pyhä viisaus siinä piilee, että Herra on halunnut asettaa tällaisen järjestyksen avioliittoon ja perheeseen. Että mies rakastakoon ja vaimo kunnioittakoon. Toki molempien tehtävänä on sekä rakastaa että kunnioittaa, mutta jotta asiat pysyisivät tasapainossa, on ensisijaisesti näin.

Meidän tulisi vaeltaa nuhteettomasti myös ei-uskovien tähden. Kun he seuraavat elämäämme sivusta, tulisi meistä huokua jumalallinen rakkaus ja Kristuksen tuoksu. Meistä tulisi näkyä sanoittakin se, että vaikka elämme maailmassa, emme ole maailmasta. Usein sellaiset asiat, joita emme ehkä äkkiseltään tulisi ajatelleeksi voivat olla niitä "hyviä tekoja" joita ei-uskovat havaitsevat ja ehkä ovat heille todistuksena Jumalan vaikutuksesta, ja voivatpa olla rakennukseksi myös toisille uskoville. Esimerkiksi itse olen ratkaissut tuon Tiituksen kirjeessä mainitun paljon viinin orjuuden välttämisen nollalinjalla. Aiemmin olin kohtuukäyttäjä, mutta päädyin lopulta lopettamaan alkoholinkäytön kokonaan. Näin minun ei tarvitse missään tilanteessa pohtia kohtuukäytön rajoja. Alkoholittomuus on usein vahva todistus.

Muita havaittava asioita voivat olla vaikkapa lempeä ja rakastava suhtautuminen lapsiin ja johdonmukaiset kasvatusmenetelmät, aviomiehen kunnioittaminen, vilpitön auttamisen halu muita kohtaan. Naisten kesken tuntuu, että usein puolisoita vain sätitään ja parjataan, mitäpä jos päättäisimmekin, että emme puhu aviomiehestämme lainkaan pahaa. Sillä voi hyvinkin erottua joukosta, edukseen, Jumalan kunniaksi. Itseeni on tehnyt vaikutuksen erään minua vanhemman uskovan sisaren vaellus. Se miten hän ahkeroi ja kantaa vastuuta seurakunnassa, tekee hyvin työnsä, käy katsomassa yksinäisiä ja sairaita, palvelee omaa perhettään ja näyttää vieläpä tekevän kaiken hyvillään, alttiilla mielellä. Ei siis ole lainkaan yhdentekevää miten elämme ja olemme. Vaelluksemme vaikuttaa omaa napaamme pidemmälle. Nöyrä rukoukseni on, että vaikutus voisi olla Jumalan mielen mukainen.

Hänen ajatuksensa vs. meidän ajatuksemme

2009-04-10T00:23:00.004+03:00

(maalaus: John William Waterhouse)

Olen viime aikoina ollut nöyränä Herran sanan edessä. Aina ei voi ymmärtää, miksi Jumala sanassaan määrää joidenkin asioiden olevan tietyllä tavalla. Ne saattavat jopa olla näennäisesti ristiriidassa yleisen käsityksen, tasa-arvon tai humanististen näkökulmien kanssa. Jumala on kuitenkin osoittanut, että meidän ei tarvitse aina ymmärtää häntä ja hänen aivoituksiaan, riittää että uskomme hänen hyvyyteensä ja siihen, että hänen suunnitelmansa on meidän parhaaksemme. Onhan Raamattu ilmoittanut, että Jumalalla on ihmistä kohtaan hyvä tahto.

Tämän oivallettuani olen huomannut, että sellaisissa tilanteissa kun omat päätelmät ja ajatukset menevät ristiin Jumalan sanan kanssa, on viisainta rukoilla, perehtyä yhä enemmän sanaan ja nöyrtyä siihen, että Jumala tietää parhaiten. Mikä ihminen on kyseenalaistamaan hänen sanaansa? Tietäiskö luotu Luojaansa paremmin? Meillä on perspektiivinä vain oma elämämme, lähipiirimme ja ympäristömme, Jumalan perspektiivinä on koko maailmankaikkeus, kaikki tieto, kaikkeus.

Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne. Jes. 55:8-9

Kauneinta maailmassa

2009-03-23T16:38:00.007+02:00

(maalaus: Ferdinand Theodor Hildebrandt)

Taiteilija halusi maalata kauniin kuvan.
Hän kysyi pastorilta, "Mikä on maailman kaunein asia?"
"USKO", vastasi pastori.
"Voit tuntea sen jokaisessa kirkossa ja löytää sen jokaiselta alttarilta."
Taiteilija kysyi saman kysymyksen nuorelta morsiamelta.
"RAKKAUS", hän vastasi.
"Rakkaus tekee köyhästä rikkaan, sulostuttaa kyyneleet
ja saa vähästäkin paljon aikaiseksi. Ilman sitä ei ole kauneutta."
Väsynyt sotilas vastasi, "RAUHA"
"Rauha on maailman kaunein asia maailmassa ja sota on rumin.
Mistä ikinä löydät rauhaa, sieltä löydät kauneutta."
Usko, Rakkaus, Rauha!
Miten voin maalata ne? Pohdiskeli taiteilija.
Käydessään kotiovestaan sisään,
hän näki Uskon lastensa silmissä
ja Rakkauden vaimonsa katseessa.
Kotona hän löysi Rauhan, jonka Rakkaus ja Usko olivat rakentaneet.
Niinpä hän maalasi kuvan "Maailman Kaunein Asia".
Kun taideteos oli valmis, se sai nimen, "KOTI".

~ First Baptist Beacon ~
(suomennos minun)

Äitiyden valinnat

2009-03-22T17:01:00.008+02:00

(maalaus: Konstantin Flavitsky)

Toisesta Mooseksenkirjasta voimme lukea leeviläisestä vaimosta, joka synnytti poikalapsen. Siihen aikaan faaraon käsky oli, että poikalapset olisi pitänyt heti tappaa. Tämä äiti ei kuitenkaan halunnut niin tehdä, vaan ensin piilotteli vauvaansa kolme kuukautta, sitten asetteli hänet kaisla-arkkuun Niilin kaislikkoon ja lähetti vauvan isosiskon vartioimaan kaislakehtoa. Sieltä faaraon tytär löysi vauvan ja sääli sitä. Vauvan isosisko ehdotti faaraon tyttärelle, että hän voisi hakea imettäjän huolehtimaan lapsesta ja faaraon tytär suostui. Isosisko haki tietysti äitinsä ja näin tämä sai hoitaa omaa vauvaansa, kunnes sen kasvettua faaraon tytär otti lapsen omaksi pojakseen, Moosekseksi. (2. Moos. 2:1-10)

Ensimmäisessä kuningastenkirjassa kerrotaan kahdesta kuningas Salomon luokse tulleesta naisesta. Molemmat olivat vastikään synnyttäneet poikavauvat. Toisen naisen vauva oli kuollut ja toisen elossa, mutta molemmat väittivät elossaolevaa omakseen. Kuningas Salomo kehotti palvelijoitansa viiltämään elossa olevan lapsen kahtia ja antamaan molemmille naisille puolikkaat. Toiselle naiselle tämä järjestely sopi, mutta toinen nainen pyysi säilyttämään lapsen hengissä ja antamaan ennemmin tälle ensimmäiselle naiselle. Näin kuningas tiesi, että oikea äiti oli se, joka halusi pitää lapsensa hengissä. (1. Kun. 3:16-28)

Haluan tänään jakaa kanssanne ajatuksia äitiydestä. Todellinen äiti on valmis uhrautumaan lapsensa hyvinvoinnin puolesta. Näissä raamatun esimerkeissä se on tarkoittanut suuriakin uhrauksia. Voin vain hämärästi kuvitella Salomon luona olleen äidin tuskaa, hänen ollessaan valmis luovuttamaan lapsensa toisen, kavalan naisen hoiviin, kuitenkin tietäen että se olisi ehkä ainoa vaihtoehto lapsen tulevaisuuden kannalta. Enkä varmasti myöskään pysty asettua Mooseksen äidin Jookebedin asemaan hänen punoessaan koria vauvaansa varten. Sydäntäni kylmää ajatuskin siitä, että joutuisin jättää viattoman vauvani virran armoille. Kuitenkin se oli ainoa mahdollisuus pitää vauva hengissä ja miten Jumala heitä siunasikaan.

Nyky-yhteiskunnassa emme ehkä törmää aivan samanlaisiin tilanteisiin, mutta myös meidän tämän ajan äiteinä on tehtävä valintoja lastemme hyväksi. Kaikki alkaa jo raskausaikana. Sikiöön vaikuttaa syömisemme, juomisemme ja jotkin tekemämme asiat. Monimutkainen on esimerkiksi tilanne, jossa äidin terveydentila vaatii säännöllistä lääkitystä, jonka vaikutuksia sikiöön ei voida aivan varmasti ennustaa....

Jokainen vastasyntyneen vanhempi tietää, että heti alusta asti täytyy tehdä kaikenlaisia valintoja, jotka vaikuttavat lapseen tavalla tai toisella. Useista vauvanhoitoon liittyvistä asioista voimme löytää erilaisia neuvoja eri lähteistä, entäpä jos isän ja äidin näkemykset heidän vauvansa hoidosta eroavat merkityksellisesti, tai mitä jos isoäideillä tai muilla läheisillä on myös omat vahvat mielipiteensä... Myöhemmin alkavat sitten kasvatukselliset näkökulmat ja valinnat, sekä sellaiset valinnat, jotka lapsi voi jo muistaa kasvaessaan. On esimerkiksi päätettävä hoidetaanko lasta kotona vai päivähoidossa ja kuka hoitaa, sekä miten reagoidaan tiukkoihin tilanteisiin vaikkapa tahtoikäisen kanssa...

Näissä kaikissa tilanteissa on tärkeää, että emme mene pelkästään mutu-tuntuman tai jonkun ohjeiden pohjalta, vaan että konsultoisimme ennen kaikkea Häntä, joka on luonut meidät jokaisen vanhemman ja jokaisen lapsen. Jumala haluaa olla läsnä meidän arkisissa valinnoissamme, sekä pienissä, että suurissa, ja haluaa lastemme parasta. Haastankin sekä itseni, että teidät lukijat rukoilemaan! Rukouksessa saamme pyytää siunausta ja varjelusta lapsillemme ja viisautta meille vanhemmille tehdä ne oikeat Jumalan mielen mukaiset valinnat ja ratkaisut koskien jälkikasvuamme. Useimpien äitien on myös syytä (ja tämä on vahvasti myös minulle itselleni suunnattu kehotus!) rukoilla lempeyttä, ymmärrystä ja kärsivällisyyttä lastenkasvatukseen sekä itselleen että puolisolleen.

Lapset ovat mittaamattoman arvokas lahja, eikä ole yhdentekevää miten heistä huolehdimme. Olemme pikkuisistamme vastuussa heille itselleen, sekä viime kädessä Jumalalle, joka on heidät meidän huomaamme luottanut. Luovuttakaamme siis kaikkemme Jumalan käsiin ja anokaamme Häneltä voimaa ja tarvittavat avut tehtävämme täyttämiseen!

Katso, lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anti. Ps. 127:3

(maalaus: Marc Louis Benjamin Vautier)

"Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä."

2009-03-15T01:09:00.003+02:00

Sentähden minä myös ahkeroitsen, että minulla aina olisi loukkaamaton omatunto Jumalan ja ihmisten edessä. Ap.t. 24:16

Paavali kertoo tuossa apostolien tekojen jakeessa ahkeroivansa sekä Jumalan, että ihmisten tähden. Meidän vaelluksemme tulisi jatkuvasti kirkastaa Kristusta. Evankeliumin pitäisi näkyä siitä, mitä olemme ja teemme, sillä meidän tulisi olla Kristuksen tuoksuna (2. Kor. 2:15). Tuoksu ei jää yleensä huomaamatta. Ajattele miten ihana on tulla kotiin, jossa on juuri leivottu. Vastapaistettujen herkkujen tuoksu leijailee nenään jo ulko-ovella. Samalla tavalla meistä tulisi huokua jumalallinen suloinen tuoksu, että jokainen voisi sen huomata.

Raamattu kehottaa meitä ahkeruuteen ja toimeliaisuuteen, sekä varoittaa laiskuudesta. Laiskuus saa aikaan mm. turhautumista, itsesääliä ja epäonnistumista (Snl. 13:4, Matt. 25:26), sekä voi johtaa muihin huonoihin tapoihin kuten juoruiluun, toisten asioihin sekaantumiseen ja sopimattomuuksiin (1. Tim. 5:13). Laiskuus on sellainen asia, jonka suhteen tulisi olla omassa elämässään varovainen. Toimettomuus ei nimittäin ole Jumalan mieleen (Snl. 18:9). Jumalan palvelijoina, vaimoina, äiteinä, kotimme hoitajina, meidän tulisi olla toimellisia, ahkeria ja aikaansaapia.

Taistelu laiskuutta vastaan alkaa rukouksella. Kun myönnämme taipumuksemme laiskuuteen ja tuomme vajavaisuutemme Jumalan eteen, hän kyllä kuulee meitä, on luvannut auttaa ja antaa tarvittavat voimat. Sen jälkeen meidän pitää olla valmiita olemaan ahkeria. Se ei ole aina lihallisen minämme mieleen, mutta ollessamme toimellisia, voi sielumme levätä siinä ajatuksessa, että olemme Jumalalle mieliksi.

Päiviemme tulisi täyttyä turhuuksien sijaan hyödyllisillä asioilla. Kirjoitin edellisessä postauksessani siitä, millaisia tehtäviä vaimoilla ja äideillä Raamatun mukaan on. Eräs näistä tehtävistä on hoitaa hyvin kotia. Koti ei hoidu itsestään. Jokainen äiti tietää, että työtä riittää. On pyykkäämistä, viikkaamista, kokkaamista, keräilemistä, imuroimista, pyyhkimistä, ruokaostoksia, järjestelyä... On meistä itsestämme kiinni, haluammeko tarttua haasteeseen ja ottaa vakavasti Raamatun kehoitukset. Päivän tunnit kuluvat ihan varmasti myös tv:tä katsoessa tai netissä surffaillessa, mutta kirkastaako se Kristusta?!

Raamattu kehottaa meitä palvelemaan sekä Jumalaa, että toisiamme. Hyvän palvelijan ominaisuuksiin kuuluu ahkeruus ja toimellisuus. Niitä harjoittamalla toteutamme palvelualttiutta, sillä Jumalan palvelijoina meidän tulee palvella myös perhettämme. Ei niin, että tekisimme kaiken heidän puolestaan, vaan että tekisimme kaikkemme heidän eteensä. Ahkeroidessamme kotona, miellytämme Jumalaa, puolisoamme (harva mies ei pidä siististä kodista tai herkullisista aterioista ;) ja olemme hyvänä esimerkkinä ja opetuksena lapsillemme.

Nytpä tahdon olla ma, pienen kodin laittaja...

2009-03-12T01:31:00.005+02:00

Nuoren äidin ja vaimon tehtävät:

- rakastaa miestään
- rakastaa lapsiaan
- olla puhdas ja siveä
- hoitaa hyvin kotinsa
- mukautua miehensä tahtoon
(Tiit. 2:3-5)

Nämä pyrin pitämään ohjenuoranani arjessa (ja tietysti myös pyhänä :). Olen löytänyt viime päivinä suurta rohkaisua ja vahvaa opetusta Revive Our Hearts -sivustolta. Välillä kaipaa vahvistusta tälle näkemykselleen siitä, että ei ole "vain kotona", vaan että vaimona ja äitinä oleminen voi olla myös elämäntehtävänä. Varsinkin suomalaisessa yhteiskunnassa koulutusta ja uraa arvostetaan ja usein tuntuu että ihminen määritellään niiden kautta. En ollenkaan sano, että ne olisivat huono asia, mutta ne eivät ole ainoita arvostettavia asioita.

Itse koen olevani äitinä ja vaimona tärkeällä paikalla. Minä olen vastuussa tästä perheestä, tästä kodista, näistä lapsista. Minun tehtäväni on huolehtia arjen sujuvuudesta, perheenjäsenten hyvinvoinnista, lasten hoitamisesta ja ohjaamisesta. Toki aviomies antaa oman panoksensa kotiasioihin, mutta ensisijaisesti minä naisena olen se, joka luo kodin ilmapiirin. Amerikkalainen termi homemaker eli kodinlaittaja/kodintekijä, kuvaisi paljon paremmin sitä ajatusta, jota yritän näillä perinteisillä kotiäiti/kotirouva -termeillä selittää. Kotielämä tuo suuren vastuun mukanaan ja sen mukana myös suuren siunauksen. Olen vastuussa tästä leiviskästäni ensisijaisesti Jumalalle, joten pyrin hoitamaan vastuuni ja tehtäväni mahdollisimman hyvin.

Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa. Kol. 3:17

(taideteos: Hugo Bürkner)

Kauneus on katsojan silmässä

2009-03-09T20:40:00.006+02:00

Olen viime aikoina pohtinut, millainen kaunistautuminen on Jumalalle mieluista. Muoti- ja naistenlehdet ovat pullollaan uusimpia trendejä ja kuvia siitä miten tulisi laittautua ollakseen viehättävä ja kaunis. Vanha sanonnan mukaan kauneus on kuitenkin katsojan silmässä. Ketä varten siis teen valinnat pukeutumiseni ja kaunistautumiseni suhteen? Uskon, että kristittynä minun tulisi ensisijaisesti miellyttää Jumalaa. Raamattu sanoo, että kaunistuksemme ei tulisi olla ulkonaista eikä koruilla, hiuslaitteilla tai kalliilla vaatteilla koreilua. Tarkoittaako se, että meidän pitäisi pukeutua rumiin vaatteisiin? En usko. Ajattelen ennemminkin, että kaunistuksemme, eli se, mikä meistä ensisijaisesti näkyy pitäisi olla jotain muuta kuin koreilua. Että minussa kiinnitettäisiin huomiota muihin kuin ulkonaisiin seikkoihin.

Millainen tulisi kaunistuksemme olla?

- salassa oleva sydämen ihminen
- hiljainen ja rauhaisa henki
- hyvät teot
- Herran pelko
(1. Piet. 3:4, 1. Tim. 2:10, Sananl. 31:30)

Millä tavalla Raamattu kehottaa meitä pukeutumaan?

- Herraan Jeesukseen Kristukseen
- sydämelliseen armahtavaisuuteen
- ystävällisyyteen
- nöyryyteen
- sävyisyyteen
- pitkämielisyyteen
- säädylliseen pukuun
(Room. 13:14, Kol. 3:12, 1. Tim. 2:9)

Raamattu kehottaa säädyllisyyteen pukeutumisessa. Olen elämäni vuosien varrella selannut lukuisia muotilehtiä ja kuvastoja, jotka ovat täynnä kunkin sesongin seksikkäimpiä ja tyylikkäimpiä uutuuksia. Useimpia näistä vaatteista ei voi hyvällä tahdollakaan tituleerata säädyllisiksi. Ehkä se, mikä minua eniten huolestuttaa juuri nyt on kuitenkin vaatetuksen seksikkyyden ja aistillisuuden korostaminen. Onko oikein pukeutua julkisesti niin, että näyttää mahdollisimman haluttavalta. Mitä se viestittää naisesta? Kirkastaako se Kristusta, korottaako se omaa itsetuntoa, aiheuttaako se kiusauksia katsojille? Olen kahlannut läpi lukuisia, lähinnä amerikkalaisia kristityille suunnattuja nettisivustoja, jotka kehottavat naisia pukeutumaan siveisiin, peittäviin mekkoihin ja peittämään päänsä huivilla tai vastaavalla. Itse en päädy aivan näin konservatiiviseen ratkaisuun. Minulle riittää se, että olennaisimmat vartalon osat ovat peitettyinä, vaatteet ovat siistejä, asiallisia ja hyvän maun mukaisia. Pukeutuminen on kuitenkin omantunnon kysymys. Pitäisi voida hyvällä mielellä olla valitsemassaan asukokonaisuudessa sekä Jumalan, että ihmisten edessä.

(maalaus: Edmund Blair Leighton)

Ei omalla, vaan Jumalan voimalla

2009-02-08T11:15:00.003+02:00

Luin vastikään Liisa Keltinkangas-Järvisen kirjaa tempperamenteistä. Siinä kerrottiin, että tietylle tempperamenttityypille on ominaista se, että järjestelmällisyys ja siisteyden ja järjestyksen ylläpitäminen on työlästä. Kategorisoin itseni välittömästi siihen ryhmään kuuluvaksi. Minulta kodin siisteys, ajoissa oleminen ja muutenkin järjestelmällisyys eivät ole koskaan onnistuneet "luonnostaan" vaan ne ovat toteutuessaan olleet aina ponnistelun tulosta. Tämänkin blogin tekstien edetessä voi nähdä minun taisteluni laiskuutta ja saamattomuutta vastaan. Tai sen mitä itse kutsun saamattomuudeksi ja joku toinen taas saattaisi puhua temperamenttityypille ominaisista piirteistä. Kuitenkin Raamattu kehoittaa meitä olemaan ahkeria, sekä hengellisissä, että maallisissa asioissa.

Laiskan sielu haluaa, saamatta mitään, mutta ahkerain sielu tulee ravituksi.
Sananl. 13:4

Tämä sana on varma, ja minä tahdon, että sinä näitä teroitat, niin että ne, jotka Jumalaan uskovat, ahkeroisivat hyvien tekojen harjoittamista. Nämä ovat hyviä ja hyödyllisiä ihmisille.
Tiit. 3:8

Vaikka meillä olisi halua lukea Raamattua, rukoilla ja muutenkin palvella Jumalaa, mutta olemme laiskoja emmekä tee mitään halumme eteen, on se halu oikeastaan aika turha, sillä se ei saa mitään aikaan. Ja vaikka meillä olisi halu hoitaa asiamme työssä tai kotona hyvin, mutta käytännössä emme saa mitään aikaiseksi, niin ei ole halumme tyhjää parempi. Nyt olemme siis tiukan paikan edessä. Halu on, mutta ei voimia sen täyttämiseksi. Mitä voimme tehdä? Rukoilla tietysti.

Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä
Joh. 1:12

Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille
Kol. 3:23

Jeesus lupasi antaa voiman, eli kaiken tarvittavan, jotta meistä tulisi Jumalan lapsia. Tarkoittaen myös siis sitä, että saamme voimaa voidaksemme tehdä sellaisia asioita, joita Jumalan lasten kuuluu tehdä. Ja koska meitä näin kehotetaan tekemään kaikki kuin tekisimme sen Herralle, emmekö silloin todella tahdo tehdä kaiken mahdollisimman hyvin. Tarvitaan siis tahtoa, rukousta ja alttiutta, niin Jumala varustaa. Hän antaa voiman tehdä kaiken mahdollisimman hyvin. Minulle tämä oivallus on tarkoittanut sekä hengellistä, että kotitaloudellista läpimurtoa. Nöyrryin Jumalani eteen ja tunnustin, että en itsessäni kykene. En saa pidettyä "kaikkea kasassa"; myöhästelin, kotini oli kaaoksessa, hengellisen elämän harjoittaminen oli vähäistä ja epäsäännöllistä. Nyt rukoiltuani, olen saanut jumalallista voimaa laittaa asiat järjestykseen. Ja mikä ihmeellisintä, se ei tunnu edes työläältä!

Kaikki aiemmin tähän blogiinkin kirjoittamani vinkit ja listat ym. ovat hyviä, mutta ne ovat vain suunnitelmia. On hyvä olla suunnitelmia, mutta niistä ei ole hyötyä, elleivät ne pääse kunnolla käytäntöön. Suunnitelmien lisäksi tarvitaan toteuttamista ja siihen Jumala on minulle nyt antanut voimaa. Olen koko sydämestäni kiitollinen siitä Hänelle. Itsessäni en ole mitään, mutta Jumalassa minä voin kaiken. Joku voi ajatella, että kodinhoito tai myöhästely on pikkujuttu. Mutta minulle se ei ole ollut. Lasten ja kodinhoitaminen on minun tehtäväni, työni, kutsumukseni. Ja tahdon tehdä ne mahdollisimman hyvin. Ja nyt se vihdoin onnistuu. Tietysti epätäydellinen minäni välillä lipsahtelee, mutta olen kuitenkin menossa kirkkaasti oikeaan suuntaan tässäkin asiassa. Ja vaikka olen nyt konkreettisesti tehnyt asioita enemmän kuin ennen, ne eivät ole uuvuttaneet minua. Enää minun ei tarvitse hampaat irvessä ja pipo kireällä yrittää omassa voimassani, vaan saan luottaa Jumalan lupauksiin.

Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.
Matt. 11:28-30

Nainen

2008-10-15T13:13:00.006+03:00

Olen pohtinut naisen asemaa Raamatun näkökulmasta. Mielipiteitä ja tulkitsijoita riittää lähes yhtä paljon kuin meitä Raamatun lukijoitakin on. Tässä eräs kotimainen sivusto, jonka löysin. Itse yhdistyksestä en ole koskaan aiemmin kuullutkaan, mutta opetustekstit olivat mielenkiintoisia ja herättivät ajatuksia. Tässä englanninkielisessä blogissa on ajatuksia ja käytännön ohjeitakin siitä, miten raamatullista naiseutta, äitiyttä ja vaimona olemista olisi hyvä toteuttaa. A woman's place - eli naisten paikasta löytyy artikkeleita ja raamattutunteja.

Mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on. 1. Tess. 5:21

Kuten jo blogini sivutekstissä kirjoitan, en välttämättä allekirjoita kaikkea, mitä esittelemiltäni verkkosivustoilta löytyy, mutta koska olen niistä löytänyt itselleni jotain rakentavaakin, haluan jakaa ne kanssanne.

(kuva Borisov-Musatov, abcgallery.com)

Aito läsnäolo

2008-10-15T10:53:00.004+03:00

Elämässä on usein asioita, jotka estävät meitä kohtaamasta perhettämme aidosti. Väliimme voi tulla mikä tahansa. Voi olla, että musiikki pauhaa taustalla kun puuhastelemme jotakin ajatuksissamme, istumme tietokoneen ääressä surffaillen, nökötämme sohvalla tuijotellen televisioon, keskitymme lukemaan jännittävää romaania, lörpöttelemme puhelimessa ystävämme kanssa... Joskus saatamme täyttää näillä turhilla toimillamme koko päivän tai viikon tai kuukauden.

Toisen ihmisen, lapsemme, puolisomme, todellinen kohtaaminen saattaa helposti unohtua. Puuhastelemme kukin omiamme pitkin päivää keskustellen vain välttämättömistä käytännön asioista, jos niistäkään. Saatamme elää elämäämme tuntematta todella toisiamme. Tiedänkö, millainen päivä puolisollani on ollut, tiedänkö mitä hän pelkää ja mistä hän unelmoi? Olenko selvillä mitkä asiat ovat lapsilleni tärkeitä, mitä he ajattelevat ja mitä mieltä ovat asioista?

Uskovana kristittynä on tärkeää, että pyrimme Jumalan tuntemiseen. Meidän olisi tärkeää lukea Raamattua, kuulla sananopetusta ja rukoilla, eli viettää aikaa Herran läheisyydessä, puhua Hänelle ja kuulla mitä Hänellä on sanottavana rukouksessa ja Sanassaan. Kuten monessa muussakin asiassa, myös tässä voimme käyttää jumalallista esikuvaa lähtökohtana käytännön elämässämme. Raamatussa sanotaan, että avioliitto on vertauskuva Kristuksen rakkaudesta seurakuntaa kohtaan (Ef. 6:22-33). Siinä asetelmassa vaimo on seurakunta ja mies Kristus. Niin eikö ole silloin myös vaimon tehtävä pyrkiä tuntemaan miestään paremmin, niin kuin seurakunnan on tarkoitus pyrkiä tuntemaan Kristusta.

Jos vietämme aikamme samassa kodissa, mutta emme kuitenkaan yhdessä, emme oikeasti kohtaa toisiamme. Mitä jos panisimme pois ne asiat, jotka etäännyttävät meitä puolisoistamme ja käännämme katseemme heihin? Milloin olemme viimeksi keskustelleet puolisomme kanssa muista kuin käytännön asioista, tunteistamme, haaveistamme, ajatuksistamme? Yhteinen aika ja keskittyminen puolisoon television tai muun yhtä turhan sijaan parantaa avioliittoa kummasti ja lisää keskinäistä rakkautta.

Samaa ajatusta voidaan soveltaa lapsiin. Olemmeko kiinnostuneita, mitä lapsillemme kuuluu? Raamattu kehottaa meitä rakastamaan lapsiamme (Tiit. 2:4). Rakastaminen ei ole pelkkää tunnetta vaan se on myös tekoja. Sen lisäksi, että huolehdimme lastemme aineellisesta ja fyysisestä hyvinvoinnista, eli ruoasta, phtaudesta, nukkumisesta jne, on tärkeää paneutua myös henkiseen ja hengelliseen hyvinvointiin. Yhdessäolo lasten kanssa, lukeminen heille ja heidän kanssaan, jutteleminen, laulaminen, läheisyys, ottaminen mukaan arjen askareisiin. Nämä kaikki lisäävät keskinäistä rakkauttamme. Olemalla lasten kanssa, opimme myös tuntemaan heitä. Olemalla heidän luottamuksensa arvoisia, luomme heille turvallisuuden tunnetta ja myös mahdollisuuden jakaa ilot ja surut vanhempien kanssa.

Raamattu kehottaa rakastamaan lähimmäisiämme (Gal.5:14) ja kuka olisikaan meitä lähempänä kuin oma puolisomme ja lapsemme. Haluan haastaa itseni ja muut aitoon läsnäoloon perheen, rakkaidemme, kesken!

(kuva: karenswhimsy.com)

Kesä ja unohdus

2008-09-15T00:10:00.005+03:00

Kesä sai minut laiskaksi. Tai ehkä on julkeaa syyttää kesää. Kyllä se taisin olla minä ihan itse, joka jollain tapaa oikeutin itseni löysäämään ohjaksia. Ei pelkästää kodinhoidossa vaan murheekseni joudun myöntää, että myös hengellisen elämän harjoittamisessa. Raamattuni päälle on kerääntynyt pölyä, enkä edes muista milloin olisin viimeksi ehtinyt kääntää todella ajatukseni Jumalan puoleen, muutoin kuin pikaisissa päivittäisissä huokauksissa. Puhumattakaan kodistani, joka on epäjärjestyksen valtaama.

Nyt tarvitaan muutos. Tätä tämä minun elämäni tuntuu olevan. Tasapainottelua ja jatkuvaa suunnan tarkistusta. On niin helppoa sallia itselleen helpotusta. Laiskuus lienee minun helmasyntini. Tänään suunnittelin jälleen päivärytmin ja jaottelin arkiaskareet, jotka minun pitäisi päivittäin saada suoritettua. Toivon ja todella rukoilen, että saisin puserrettua kokoon tarpeeksi itsekuria, että pääsisin arjen yläpuolelle. Nyt tuntuu, että kodin- ja lastenhoidon vaatimukset ylittävät kykyni, taitoni ja jaksamiseni. Tiedän, että suunnittelulla ja työllä pystyn hallitsemaan ne. Se vain vaatii kärsivällisyyttä ja ahkeruutta. Jääköön laiska minä taakse ja astukoon uusi työtä pelkäämätön minä esiin. On aika suunnata jälleen harhatieltä oikealle polulle.

Nyt nukkumaan, jotta jaksan heti aamusta käydä työhön uudella asenteella ja voimalla!

(kuva: publicdomainpictures.net)

Äidinrakkaus

2008-06-03T23:41:00.003+03:00

Äiti, äitii, ÄITIIIII!

Kuinka monta kymmentä kertaa tuo kutsuhuuto päivän aikana kuuluukaan. Tahtoikäinen, kyselyvaiheessa oleva Neiti Kesäheinä pyytää, huikkaa, kutsuu, vaatii, itkee, nauraa tai toistelee ihan muuten vaan sanaa "äiti". Välillä meinaan menettää malttini, vastattuani kymmenennen kerran "mitä?", eikä lapsella ole kuitenkaan mitään sanottavaa. Mutta nuo kaikki sadat vähemmän tarkoitukselliset äiti-huudot korvaa ne muutamat silloin tällöiset helmet: Äitiiii, akastan sua. Oon äitin kulta.

Ennen lasteni syntymistä olin päättänyt, että en koskaan huuda heille ja että otan aina syliin kun he pyytävät. Olen epäonnistunut surkeasti. Kerta toisensa jälkeen huomaan korottavani ääntäni tai sanovani syli-pyyntöön; äiti ei pysty nyt, pitää laittaa pyykkiä/ruokaa/imuroida jne. Eilen illalla saunoessani tunsin todellisen pistoksen omassatunnossani. Minun tulee ryhdistäytyä ja osoittaa selkeämmin rakkauteni lapsiani kohtaan. Eivät he voi tietää sisimmässäni piilevää rakkautta, jos ei se näy kunnolla ulospäin. Sananparsi sanoo, että rakkaus on ainoa joka kasvaa kun sitä tuhlataan. Lapsemme ovat meillä vain lainassa, pidetään huoli, että sinä aikana kun saamme heistä huolehtia, he tietävät meidän tekevän sen mitä suurimmalla rakkaudella ja ilolla.

(maalaus: Mary Cassat)

Kirjainspiraatioita

2008-05-30T19:25:00.004+03:00

Kotini on ollut viimeaikoina hieman sekainen. Varmaankin osasyynä pikkuneiti päivänpaisteen yövalvominen. Ja osittain syynä ihan vain vanhanaikaisesti laiskuus. Kaunis sää on houkutellut viettämään aikaa ulkona sotkuisten sisätilojen sijaan. No, olen sentään pihan saanut siistiin kuntoon istutuksineen päivineen, joten aina kun alkaa ahdistaa oma saamattomuus ja ympäröivä sekamelska, kurkkaan ikkunasta ulos. :)

Kävin kirjastossa etsimässä siivousinspiraatiota ja mukaan tarttuikin seuraavanlaisia opuksia:

Rita Emmet: Kaikki paikallaan, Rojun taltuttajan käsikirja
Donna Smallin: Koti siistiksi, 500 vinkkiä tavarapaljouden taltuttamiseen
toim. Marjatta Turkka: Kodin neuvokki, Kodinhoito kevyeksi (vuodelta 1957 :)

Näitä olen nyt pari iltaa selaillut ja hakenut motivaatiota. Ehkäpä se sieltä hiljalleen tulee. Sitä odotellessa lienee kuitenkin viisainta ottaa omasta neuvostani onkeen ja ryhtyä vain hommiin. Eipä minun töitäni kukaan hoida, jos en itse ;)

(kuva Karen's Whimsy)

Kunnioittava rakkaus

2008-05-05T17:22:00.003+03:00

Mutta myös teistä kukin kohdaltaan rakastakoon vaimoaan niinkuin itseänsä, mutta vaimo kunnioittakoon miestänsä.
Ef. 5:33

Miehen ja vaimon liitto on pyhä, heidät on luotu toisilleen sopiviksi. Heidän tulee rakastaa ja kunnioittaa toisiaan. Ja vielä erityisesti niin, että naisen tulee panna enemmän painoarvoa kunnioitukselle ja miehen rakastamiselle. Miksi on näin? Koska olemme erilaisia. Jumala on alusta asti nähnyt, että miehinen itsetunto ja olemus kaipaa kunnioittavaa asennetta vaimolta. Kun mies saa paistatella vaimonsa kunnioituksessa, hänen rakkautensa tätä kohtaa nousee uusiin ulottuvuuksiin. Kun vaimo kokee puolisonsa rakkaudenosoitusten lämmittävän itseään, hän kunnioittaa tätä yhä enenevässä määrin. Rakkauden ja kunnioituksen osoittaminen on siis kuten englanniksi hyvin sanottaisiin win-win situation, eli tilanne, jossa molemmat voittavat.

Aviomiehen kunnioittamisessa ei ole kyse hänen teoistaan. Hänen ei tarvitse ansaita sitä. Ei Raamattu sano, että vaimo kunnioittakoon miestänsä, jos tämä tyhjentää tiskikoneen ja vie roskat. Vaan: mutta vaimo kunnioittakoon miestänsä. Piste. Joskus on vaikeaa osoittaa kunnioitusta, joskus tuntuu jopa siltä, ettei ole mitään kunnioitettavaa. Silloin on vain viisainta alkaa käyttäytyä kuin kunnioittaisi miestään, pian se aito tunne tulee perässä.

(maalaus: Edmund Blair Leighton)

Ajatuksia kasvatuksesta

2008-05-03T00:36:00.005+03:00

Olen viimeaikoina pohtinut paljon lasten kasvattamista. Aihe on varsin ajankohtainen jokaiselle pienten lasten (ja isompienkin) vanhemmalle. Esikoisen ensimmäinen vuosi sujui ilman suurempia konflikteja, mutta reilun vuodenikäisestä asti hän on osoittanut yhä enenevässä määrin merkkejä omasta minästään ja nyt on jo varsinainen tahtovaihe päällä.

Jonkin aikaa sitten tutustuin kirjaan, joka edusti melko vapaata kasvatustyyliä, jossa lapsella on suurin päätäntävalta omista asioistaan ja kaiken pitäisi sujua pääsääntöisesti hänen ehdoillaan. Kirjan mukaan lapsi luontaisesti tietää mikä on hänelle parhaaksi. Ensin ajatusmaailma vaikutti kiehtovalta, pohjautuihan se periaatteeseen vanhemman rajattomasta ja ehdottomasta rakkaudesta lasta kohtaan. Mutta sitten ymmärsin, että Raamattu ei ohjeista meitä antamaan lastemme kasvaa vapaasti.

Sekä Raamatussa, että ihan maallisessa yhteiskunnassakin on olemassa lakeja, sääntöjä ja ohjeita, joita jokaisen tulee noudattaa. Miten voisi olettaa, että lapsi, joka on saanut itse määrätä omat sääntönsä, voisi itseohjautuvasti oppia yhteiskunnan pelisäännöt. Erityisesti, koska media ja ympäristö tulvii jatkuvasti esimerkkiä huonosta ja tuhoavasta, jopa jumalattomasta käytöksestä ja elämäntavasta. Ei ihme, että lapsi hämmentyy. Kyllä minä väittäisin, että on vanhempien vastuulla ohjata lapsi ymmärtämään, että on olemassa tiettyjä sääntöjä, joiden mukaan tulee käyttäytyä. Ja hei, oma esimerkki on tässä myös ratkaisevassa asemassa!

Mutta, miten tämä kasvattaminen tapahtuu, täytyyhän sitä tehdä muutakin kuin olla mallina. Raamattu sanoo, että joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan. Itse ajattelen tässä yhteydessä "vitsan" kurinpitona. En hyväksy ruumiillista kuritusta missään muodossa, senhän jo Suomen lakikin kieltää (ja Raamattu kehottaa myös kunnioittamaan lakia ja esivaltaa), mutta jokaisen perheen on luotava itselleen oma tapa opettaa ja ohjata lasta sääntöjen noudattamiseen. Tässä on ensiarvoisen tärkeää tuntea oma lapsensa. En ollenkaan usko, että sama toimintamalli on ihanteellinen kaikkien kohdalla vaan jokaisen vanhemman ja lapsen kohdalla tulee pohtia asiaa yksilöllisesti.

Vaikka tietynlainen kurin ylläpito on tärkeää, se ei saa kuitenkaan muodostua vanhempien päätehtäväksi. Ensisijaisesti meidän on rakastettava lapsiamme. Sen myötä tulee hellyys, huomioiminen, kuunteleminen, hyvänäpitäminen, ja myös ohjaaminen siihen suuntaan mihin haluamme lastemme kasvavan. Emmehän ole ensisijaisesti kasvattamassa lapsia, vaan aikuisia! Itse haluaisin nähdä lasteni kasvavan niin, että he olisivat vastuuntuntoisia, Jumalaa rakastavia, hyväsydämisiä, hyväkäytöksisiä, rohkeita ja onnellisia, noin joitakin adjektiiveja mainitakseni. :) Aikamoinen haaste, eikö totta!

(kuva Karen's Whimsy)

Uskon tekoja

2008-04-25T22:59:00.005+03:00

Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut. Jaak. 2:26

Olen välillä vajonnut laiskuuteen ja saamattomuuteen (olenko ainoa?). Silloin mieleeni nousee usein tuo ylläoleva raamatunkohta Jaakobin kirjeestä. Pelkkä usko ilman tekoja on kuollut ja voimaton. Tässä vaiheessa hiipii mieleen ajatus, että mihin minusta muka olisi... Mutta, Raamattu ei kuitenkaan puhu välttämättä nimenomaan suurista teoista, vaan teoista yleensä.

Jesaja kirjoittaa, että pitäisi oppia tekemään hyvää (Jes. 1:17). Meidän tulisi myös olla ahkeria tekemään työtä ja vieläpä tehdä se hyvillä mielin. Nämä ovat tekoja, joihin jokainen kykenee. Mikä ikinä onkaan tehtävämme yhteiskunnassa tai Kristuksessa, tehkäämme se hyvillä mielin ja mahdollisimman hyvin.

Ja näin sanoessani en todellakaan puhu "ylhäältä päin", vaan nöyränä, tietäen, että itselläni on varsin paljon parantamisen varaa. Muistan lukemattomat kerrat valittaneeni milloin väsymystä ja milloin mitäkin. Kuitenkin Raamattu toistuvasti kehottaa ahkeruuteen ja hyvän tekemiseen iloisin mielin. Ei pelkästään itsemme tai Jumalan tähden, vaan myös niiden tähden, jotka eivät usko, niin että Kristuksen valkeus loistaisi meistä kirkkaasti kaikkien nähtäväksi.

Huomenna pyrin taas lähemmäs Kristusta ja kirkastamaan häntä olemalla ahkerampi työssäni (siis kodistani ja perheestäni huolehtimisessa) ja olen iloisella ja kiitollisella mielellä!

Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä, että olisitte moitteettomat ja puhtaat, olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukupolven keskellä, joiden joukossa te loistatte niinkuin tähdet maailmassa
Fil. 2:14-15

(kuva Pierre-Auguste Renoir, Olga's gallery)

Kuvamuokkausta

2008-04-23T17:18:00.005+03:00

Eräänä iltana mieheni huomautti minulle, että olenhan huomioinut blogissani olevien kuvien tekijänoikeudet. No enpä ollut. Nyt on sitten mennyt useampi päivä etsiessäni uusia sopivia kuvia, joita voin käyttää. Sen suhteen työ on nyt päätöksessä (tiedättekö muuten, näin monena yönä painajaista, että minut vietiin oikeuteen tekijänoikeuslakien rikkomisesta!!), joten käykäähän lukemassa kaikki aikaisemmat viestit (tai katsokaa ainakin kuvat :) ja toivon, että olen ymmärtänyt tekijänoikeudelliset säännöt edes joten kuten oikein.

Olen onnellinen siitä, että mieheni huomioi tämän asian ja sain hoidettua sen kuntoon. On rikkaus, että puolisoilla on viisautta erilaisista asioista!

(kuva www.publicdomainpictures.net)

Ammattina Kotirouva

2008-04-18T23:20:00.006+03:00

Olimme jo ennen lasten saamista keskustelleet puolisoni kanssa siitä, että meille molemmille lasten kotihoito on tärkeää. Emme ole kumpikaan itse aikanaan olleet päivähoidossa kodin ulkopuolella, emmekä sitä myöskään omalle jälkikasvullemme halunneet. Esikoisemme synnyttyä suunnittelin aluksi kuitenkin palaavani opintojeni pariin kun hän olisi vajaan vuoden ikäinen. Tytön ollessa noin puolivuotias, aloin olla jo ahdistunut siitä, että minun pitäisi niin pian viedä hänet jonkun muun hoiviin. Muutaman kuukauden itseni kanssa painittuani keskustelimme mieheni kanssa perusteellisesti ja päätimme että jatkan kotona oloa. Koulu ei katoaisi mihinkään, jos sitä joskus haluaisin jatkaa, mutta lapsuus menee äkkiä.

Nyt jo pian kolmen vuoden kokemus kotirouvana olemisesta on saanut minut vakuuttuneeksi, että tämä on minun tehtäväni ja kutsumukseni. Minulle se, että hoidan lapsia ja kotia on siis ihan selkeä uravalinta. Ja miten paljosta olenkaan vastuussa. Kodin hoitaminen on kuin yrityksen johtamista. Yrityksen johtamisen tavoitteena on menestyminen, johon tarvitaan osaamista taloushallinnosta, markkinoinnista, juridiikasta, ymmärrystä tuotannosta, sekä kykyä hyödyntää resursseja ja kehittää liiketoimintaa.

Tässä kuvaus minun työstäni:

Yritys: Koti
Tavoite: Onnellinen perhe, joka olemuksellaan kirkastaa Kristusta
Tavoiteeseen tähtäävät työmenetelmät:
Taloudenhoito

budjettisuunnitelma
kirjanpito
varainhankinta

Juridiikka

Perustuslaki

lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti
jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen

Lastensuojelulaki:

lapsen vanhemman tulee turvata lapselle tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi

Avioliittoasetus

avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen siihen kuuluvien yhteiseksi parhaaksi sekä yhteiskunnan säilymiseksi
avioliitto on tarkoitettu pysyväksi, jotta perheen jäsenet voisivat yhdessä luoda onnellisen kodin

Laki lapsen elatuksesta

lapsella on oikeus riittävään elatukseen, käsittäen lapsen kehitystason mukaisten aineellisten ja henkisten tarpeiden tyydyttämisen, lapsen tarvitseman hoidon ja koulutuksen sekä tästä aiheutuvat kustannukset
vanhemmat vastaavat lapsen elatuksesta kykynsä mukaan

Resurssit

tilat, eli asunto
välineet, eli huonekalut, kodinkoneet, vaatteet, ym. tarvikkeet
raaka-aineet, eli ravinto
oppimateriaali, eli kirjat, lelut, harrastusvälineet ym.

Tuotanto

mahdollisimman hyvää mahdollisimman pienin resurssein, vaatii säästeliäisyyttä ja kekseliäisyyttä esim. ruoanlaittoon ja hankintoihin

Kehittäminen

jatkuvaa suunnitelmallista toimintaa

helpottamaan arjen sujuvuutta
lisäämään viihtyvyyttä
parantamaan perheenjäsenten välisiä suhteita

Joko alkaa arvostus kodin hoitamista kohtaa nousta?! Kuten jokaisessa menestyvässä yrityksessä tarvitaan liiketoimintasuunnitelma, myös kodin onnistuneeseen hoitamiseen tarvitaan suunnitelmallisuutta. Suunnitelmallisuuden puute aiheuttaa vain kaaosta (vaikka kaaos tosi syntyy joskus suunnitelmista huolimatta). Kun uhraa muutaman hetken ajatustyölle, voi saada hommat toimimaan paljon paremmin. Eli rohkeasti tulta päin naiset ja työhön! :)

(kuva H. Armstron Roberts/Getty, blogs.guardian.co.uk)

Avioliiton rakennukseksi

2008-04-15T14:38:00.008+03:00

Kun olimme melko vastikään menneet naimisiin, eräs vanhempi rouva seurakunnastamme kertoi, että aina kun heidän avioliittonsa alkoi tuntua työläältä ja yhteiselämä tervanjuonnilta, he lukivat John & Betty Drescherin kirjan Rakkauden Puutarha. Olen myös itse tässä vuosien varrella aina välillä palannut kyseisen kirjan äärelle ja saanut siitä uusia oivalluksia kohti onnellisempaa avioliittoa. Tässä joitain valittuja katkelmia kirjasta:

Ilman täydellistä toiseen sitoutumista jo pienet vaikeudet saavat ihmisen etääntymään toisesta. Kaikki muutamankin vuoden naimisissa olleet tietävät, ettei mielekästä tai kestävää avioliittoa voida rakentaa filosofian "elämme yhdessä niin kauan kuin rakastamme" varaan. Päinvastoin avioliitto voi kestää vain sitoumuksen "rakastamme toisiamme niin kauan kuin elämme" pohjalla.
...

Onnellisin puoliso ei ole se, joka on mennyt naimisiin parhaan ihmisen kanssa, vaan se, joka saa esiin parhaat puolet siitä ihmisestä, jonka kanssa on mennyt naimisiin.
...

Avioliitto on täydentävä suhde. Täydentävä tuo mieleen kahden erillisen yksilön yhteen sulautumisen, jossa kumpikin paranee. Kun hyväksymme ja kunnioitamme toista sellaisena kuin hän on, meistä tulee jalompia yksilöitä kuin yksin. Erilaisuudet voivat ajaa meidät erilleen tai sitten antaa uutta ulottuvuutta. Riippuu siitä, miten niihin suhtaudumme.
...

Ymmärtämyksen ja tyytyväisyyden saavuttamiseksi tarvitaan avointa kommunikaatiota. Tunteista ja tarpeista tulee keskustella. Osapuolilla pitää olla vapaus kertoa, mikä tuottaa mielihyvää ja mikä on esteenä tyydytyksen saamiselle. Mitä suurempi on vapaus ilmaista rakkautta, tunteita ja tarpeita, sitä suurempi on tyytyväisyys ja ilo.
...

Meidän tehtävämme ei ole muuttaa vaan rakastaa toista ja hyväksyä hänet. Raamatussa meitä kehotetaan hyväksymään toisemme, niin Kristuskin hyväksyy meidät. Kun rakastamme ja hyväksymme, avautuvat meille kaikki mahdollisuudet muutoksiin. Itse asiassa vasta kun tunnemme itsemme rakastetuiksi ja hyväksytyiksi sellaisina kuin olemme, meille tulee halu muuttua.
...

Onnelliseen avioliittoon pääsevät ne, jotka uskovat, että muutos on aina mahdollinen ja että elämä on aina parannettavissa. Onnellisessa avioliitossa on halua laajentaa käsitystä tarpeistaan ja tunteistaan. Onnellisessa avioliitossa puolisot oppivat sovittelemaan ja antamaan periksi voidakseen kehittää suhteessaan sitä, mikä lisää elämään elinvoimaa ja tarkoitusta.

(maalaus: Carolus Duran: Suudelma)

Hirviöäiti

2008-04-14T23:15:00.017+03:00

Onko teillä koskaan kyläillyt hirviöäiti? Meillä on. Se on se ihan tavallisen äidin näköinen hirviö, joka tiuskii, huutaa ja jäkättää lapsilleen, on vihainen, ärtynyt ja kiivas. Se piipahtaa useimmiten väsyneenä, nälkäisenä ja/tai stressaantuneena. Haluaisin kalauttaa hirviöäitiä Raamatulla päähän.

Mitä Sana sanoo lapsista?

Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?"
Niin hän kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän keskellensä
ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan.
...
Katsokaa, ettette halveksu yhtäkään näistä pienistä; sillä minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa.

Matt. 18:1-3, 10

Jeesus piti lapsia arvossa ja kehotti myös muita samaan. Mutta mitäs muuta Raamattu sanoo meille äideille?

niin myös vanhat naiset olkoot käytöksessään niinkuin pyhien sopii, ei panettelijoita, ei paljon viinin orjia, vaan hyvään neuvojia, voidaksensa ohjata nuoria vaimoja rakastamaan miehiänsä ja lapsiansa

Tiitus 2:3-4

No niin, eli lapsia tulee arvostaa ja rakastaa. Mutta mitä se rakkaus oikein on?

Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä, rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.

1. Kor. 13:4-8

Siinäpä siis haastetta. Eiköhän tässä ala olla tarpeeksi vasta-argumentteja hirviöäidille, lisääkin toki löytyisi. Lasten kasvattaminen on vaativaa ja tärkeää työtä ja siihen tulisi suhtautua sen arvon mukaisella tavalla. Emme äiteinä ole pelkkiä lastenhoitajia, vaan olemme kasvattamassa ihmisiä. Millaisia nuoria ja aikuisia haluamme lapsistamme kasvavan. Siihen vaikuttaa suuresti tapamme olla äitinä. Tie kohti raamatullista äitiyttä on ainakin omalla kohdallani kivikkoinen, mutta mutta pikkuhiljaa, välillä kompuroiden pääsen eteenpäin kun pidän päämääräni kirkkaana.

(kuva Thomas Gainsborough, www.abcgallery.com)

Täydellisyyden tavoittelua?

2008-04-13T21:33:00.006+03:00

Lueskelin itsekseni nuo kaksi viimeisintä tekstiäni. Sitten ajatuksissani ulkoistin itseni niistä... ja muodostui mielikuva paremmasta ihmisestä/kotinsa hoitajasta kuin todellisuudessa olen. Kirjoitan kuinka saa kodin kuntoon ja arjen toimimaan, mutta totuuden nimissä on myönnettävä, että ei se aina minulta onnistu. Itseltään ei pidä vaatia liikoja, mutta tavoitteita on hyvä olla. Vaimon ja äidin työ ei tekemällä lopu. Nytkin juuri minun pitäisi oikeastaan olla laittamassa astioita tiskikoneeseen, pyykkiä kuivumaan ja lisää pyörimään, sekä keräilemässä hujan hajan lojuvia leluja lattialta näin ensi töikseni, mutta jostain syystä istun tietokoneen edessä höyryvä mukillinen teetä edessäni. No, joskus pitää antaa armon käydä oikeudesta.

Mitä hyötyä on työntekijällä siitä, mistä hän näkee vaivaa?
Minä olen katsonut sitä työtä, minkä Jumala on antanut ihmislapsille, heidän sillä itseään rasittaaksensa.
Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua.
Minä tulin tietämään, ettei heillä ole muuta onnea kuin iloita ja tehdä hyvää eläessänsä.
Mutta jokaiselle ihmiselle on sekin, että hän syö ja juo ja nauttii hyvää kaiken työnsä ohessa, Jumalan lahja.

Saarnaaja 3:9-13

(kuva flickr.com by:yugoq)

Suunnitelmia

2008-04-09T00:41:00.008+03:00

Kokosin tähän pieneksi listaksi ajatuksia, joiden avulla voi saada kotitöistä ja arjesta sujuvampaa. Minulle ne ovat olleet hyödyksi.

1. Istu alas ja mieti, miten saisit päivistäsi sujuvia. Joillekin sopii minuuttiaikataulu toiset haluavat väljemmän päiväsuunnitelman. Itse kuulun tähän boheemimpaan ryhmään, mutta silti on hyväksi, kun on olemassa tietynlainen rakenne päivälle. Kun merkitsee suurinpiirtein mitä asioita pitää tehdä ja missäjärjestyksessä ja hahmottelee aikajanaa, niin huomaa miten paljon enemmän päivästä voi saada irti, eikä aika tunnu vain valuvan hukkaan. Päivien ja viikkojen kuluessa järjestykseen voi tehdä myös muutoksia ja kehittää sitä toimivammaksi. Kirjoita suunnitelmasi paperille, jotta muistat ne.

2. Suunnittele oma tapasi tehdä ruokaostokset ja valmistaa ruokia. Toisille sopii se, että käydään kerran viikossa kaupassa. Itse olen huomannut, että meidän perhe säästää eniten rahaa kun käydään 2-3 kertaa viikossa kaupassa ja ostetaan vain muutaman päivän ruokatarpeet. Näin voin ostaa tuoreet tarvikkeet jotka tiedän käyttäväni parin päivän sisällä, eikä mikään ehdi mennä vanhaksi tai pilaantua. Voit miettiä myös millaisia ruokia minäkin päivänä haluat valmistaa (esim. maanantaina kanaa, tiistaina kasvisruoka, keskiviikkona kalaa jne.)

3. Suunnittele siivousjärjestys. Mitä siivoustehtäviä pitäisi saada tehtyä minäkin päivänä. Kun jakaa siivoustehtävät tasaisesti viikonpäiville, ei urakka tunnu näännyttävältä. Itse haluan pyrkiä pyhittämään lepopäivän, joten en aseta sunnuntaiksi mitään tehtäviä.

Minun suunnitelmani näyttävät tältä:

Päiväjärjestys

8.30 Herätys, aamutee ja tiskikoneen tyhjennys, aamiainen
10.00 Lasten kanssa ulkoilu tms. tekeminen
11.00 Päivän siivoustehtävät
12.00 Lounaan kokkaaminen, syöminen ja jälkien siivoaminen
13.30 Pikkuinen päiväunille, yhdessäoloa esikoisen kanssa, omaa aikaa
15.00 Välipala, yhdessäoloa tms. touhuamista eli perheaikaa
16.30 Päivällisen kokkaus, syöminen ja jälkien siivous
Perheaikaa
19.30 Iltapala, lasten pesut
20.00 Lapset sänkyyn
Kodin järjestely, pyykit ja astianpesukone pyörimään
Omaa aikaa
00.00 Nukkumaan

Siivousviikkojärjestys

Maanantai:
imurointi, kissanhiekkalaatikoiden siivoaminen
Tiistai:
wc:n pesu
Keskiviikko:
imurointi, kissanhiekat
Torstai:
pölyjen pyyhkiminen, imurointi, lattioiden pesu
Perjantai:
metallien, lasin, paperin ym. jätteen vieminen kierrätykseen, kissanhiekat
Lauantai:
imurointi, joka toinen viikko lakanoiden vaihtaminen ja vuodevaatteiden tuuletus

(kuva: flickr.com by jenicra84)

Koti kuntoon

2008-04-07T19:25:00.006+03:00

Meillä oli ennen aina sotkuista. Järjestyksen ylläpitäminen tuntui todella työläältä, kodin hoitaminen tervanjuonnilta ja muutenkin arjen pyörittäminen oli raskasta. Siivoustoiminta ei ole koskaan ollut vahvimpia puoliani. Kotona asuessani lapsena ja nuorena huoneeni oli usein kuin pommin jäljiltä, naimisiin mentyäni sama meininki jatkui omassa kodissani. Edes lasten syntyminen ei tuntunut auttaneen asiaa (päinvastoin, miten sitä nyt pienten lasten kanssa saisi mitään tehtyä?!).

Eräänä iltana kyllästyin ja päätin, että asioihin on tultava muutos. Aloin selailla erilaisia nettisivuja, jotka oli omistettu kodin laittamiseen, talouden hoitoon ja järjestyksen ylläpitoon. Tajusin, että muutoksen on lähdettävä minusta itsestäni. Voin vaikka loppuelämäni keksiä tekosyitä miksi juuri nyt ei ole hyvä aika, hetki, elämäntilanne, mielentila tms. aloittaa siivoamista. Mutta en saa mitään aikaiseksi, jollen ryhdy työhön heti.

Aloitin keittiöstä, järjestelin ja puunasin. Seuraavana päivänä siirryin kylpyhuoneeseen, makuuhuoneeseen jne ja lopulta koti oli siisti. Mietin jatkuvasti uusia tapoja kodin siisteyteen ja järjestyksen ylläpidon helpottamiseen, tietenkään stressaamatta asialla itseäni liikaa. Olen kuitenkin huomannut kuinka paremmin koko perhe viihtyy siistissä kodissa, joten haluan edes jossain määrin panostaa siihen.

Eli tulta päin, rohkeasti rätti ja imuri käteen. Kyllä se siitä. Lastenkin kanssa onnistuu yllättävän hyvin. Imurointi vauvan kanssa sujuu kun sujauttaa pikkuisen tukevasti kantoliinaan (meillä on ainakin monet päiväunet nukuttu siinä :) ja taapero auttaa siivouksessa innoissaan kun antaa hänelle oman rätin käteen. Helpompaa tietysti olisi kun siivoaisi yksin kun lapset ovat jossain muualla (ai missä, meidän lapset on ainakin melkein aina kotona silloin kun minäkin olen...), mutta jos ei lapsi opi kotonaan siivoamaan, on hänelle itselleen paljon mutkikkaampi homma opetella näitä asioita aikuisena.

Tavaramäärä ja sotku voi aluksi tuntua voittamattomalta, mutta minun neuvoni on vain se, että ryhdy työhön. Mitään ei tapahdu itsestään. Ja repsahduksista ei kannata ottaa liikaa tunnonvaivoja. Ei meillä tietenkään aina näytä siltä kuin haluaisin, mutta nyt olen motivoitunut muuttamaan asioita ja pyrkimään siisteyteen ja viihtyisyyteen. Joskus menee muutama päivä kuin sumussa ja kamaa ja sotkuja alkaa kerääntyä nurkkiin, pöydille, lattioille ja joka paikkaan, mutta sitten vaan uudestaan homma pyörimään. Loppujen lopuksi siivoaminen ei ole niin hirvittävän epämiellyttävää. Esimerkiksi wc-altaan pesu on henkisesti varsin tyydyttävää kun voi nähdä konkreettisesti miten pönttö puhdistuu ja alkaa tuoksua raikkaalle ja miten ihanaa onkaan silmäillä ympärilleen siistissä kodissa ja tuntea viihtyvänsä!

Kotiäiti voi kuluttaa päivänsä rientämällä harrastuksesta ja menosta toiseen, laiskottelemalla tv:n lifestyleohjelmien parissa, voivottelemalla väsymystään ja kiirettään, mutta kokemuksesta voin sanoa, että hyvin voi mahduttaa päivään vaikkapa tunnin verran siivoustehtäviä, eikä se tunnu lainkaan liian rankalta, miettikääpä vain kuinka hujauksella tunti tv:n äärellä tai tietokoneella vilahtaa. Eikö ole aika vähän vaadittu että käyttäisi sen verran myös kotinsa hoitamiseen.

(kuvat: The Brochante Home Chronicles)

Tuhkasta nousee aamu

2008-03-29T16:11:00.006+02:00

Kuulkaa väsyneet maan
Väsyneitten satamaan hän kuljettaa
Kuulkaa masentuneet maan
teidän kyyneleenne talteen korjataan

Kuulkaa hiljaiset maan
ylöspäin me saamme katseen kohottaa
kuulkaa langenneet maan
teitä vastaan Hän ei nosta sormeaan

Kuulkaa vähäisimmät maan
teitä rikkain tahtoo pitää aarteinaan
kuulkaa unohdetut maan
teistä yhtäkään Hän ei voi unohtaa

Kun taivas laulaa
meidän sielussamme soi
kun taivas itkee
lohdun helmet pisaroi
kun taivas hymyilee
meidän naurussamme kaipuun kaiku ilmoille kai soi

~Juha Tapio~

Juha Tapion laulu heijastaa viimeisen kuukauden aikaisia sisäisiä tuntojani. Tuntuu että olen ollut niin väsynyt ja poikki. Vaikka periaatteessa elämässäni ei ole mitään vikaa, olen antanut masentuneisuuden vallata itseni. Pari päivöö sitten päätin, että nyt saa riittää. Tajusin että olin "tuhlannut" pääsiäisen ja mieheni lomaviikon tuntemalla syyllisyyttä väsyneisyydestäni ja saamattomuudestani ja rypemällä itsesäälissä kun en saa mitään aikaiseksi. Tekemättömät työt ja toteutumattomat suunnitelmat stressaavat eniten.

Onneksi on kuitenkin niin, että joka aamu on armo uus. Voin kääntää jälleen niinsanotusti puhtaan sivun elämääni ja jatkaa matkaani virkistyneenä ja onnellisena. Uskon vakaasti, että onnellisuus on asenne. En aina pysty vaikuttaa siihen, mitä asioita minulle tapahtuu, mutta pystyn päättää oman suhtautumiseni niitä kohtaan. Ja ehkäpä on niin, että välillä tarvitsemme näitä kausia uupumuksen laaksossa, itse ainakin koen taas oppineeni jotain. Ehkä ensi kerralla osaan tunnistaa tulevan tympääntyneisyysaallon ennen kuin se todella iskee ja tehdä väistöliikkeitä. :)

Joka aamu on armo uus,
huolet voimme siis heittää.
Rangaistuksenkaan ankaruus
ei voi armoa peittää.
Herran hoidosta kiittäkäämme,
kun hän taivasta varten kasvattaa,
murheen allakin armahtaa,
hänen turviinsa jäämme.

Virsi 547

Muodonmuutos

2008-02-24T01:56:00.007+02:00

Satuin katsomaan vastikään televisiosta ohjelmaa, jossa eräälle naiselle tehtiin "hurja muodonmuutos". Hän kävi läpi useita leikkauksia ja lisäksi hänen vaate- ja meikkivarastonsa, sekä hiustyylinsä uusittiin. Tulin näkemästäni kovin surulliseksi. Ajattelin vieressä olevia tyttäriäni (jotka ovat onneksi vielä niin pieniä, etteivät tajunneet katsoa ohjelmaa, ja jos olisivatkin, olisin vaihtanut kanavaa) ja toivoin mielessäni, että heidän ei koskaan tarvitsisi tuntea olevansa niin tyytymättömiä itseensä, että kokisivat tarvitsevansa jotain tuon ohjelman kaltaista vain näyttääkseen paremmalta.

Kuinka heikolla pohjalla onkaan onni, jos sitä voi kokea vain silloin kun on tyytyväinen siihen mitä peilistä näkyy. Miten raskasta mahtaakaan olla, jos koko naiseus ja minuus on jumittunut näkemään vain kauneusvirheitä. Tämä maailma tuntuu keskittyvän vain itseensä. Antakaa MINULLE mitä MINÄ haluan, miltä MINUSTA tuntuu, tämä on MINUN elämäni. Piiri pieni pyörii oman navan ympärillä. Niin moni etsii itseään, kehittää itseään ja yrittää matkata minuuteensa.

Kuitenkin Jeesus kehottaa meitä etsimään ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja vanhurskautta, niin tulemme saamaan kaiken tarvitsemamme. Hän kehottaa meitä luovuttamaan elämämme hänen käsiinsä. Jos katsomme vain itseemme, menetämme paljon. Jos käännämme katseemme Jeesukseen saamme kaiken. Olen joskus kuullut osuvan lorun:

Jos katsot itseesi, juutut.
Jos katsot muihin, suutut.
Jos katsot Jeesukseen, muutut.

Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista., vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis. 1. Piet. 3:3-4

(maalaus Norman Rockwell: Girl in the mirror)

2008-02-18T23:30:00.007+02:00

Olin tänään kynttiläkutsuilla. Mieheni oli lasten kanssa ja kaikilla osapuolilla sujui mukavasti. Pikkuvauva Päivänpaiste oli selviytynyt sen aikaa hyvin ilman ilman maitovarastojani. Viihdyn kotona ja perheeni parissa, enkä juurikaan kaipaa aikaa olla pois heidän luotaan. Joskus on mukava kuitenkin tehdä jotakin ihan yksin. Sen ei tarvitse olla mitään suureellista, useimmiten riittää kun laitan saunan oven lukkoon ja nautin löylyistä yksikseni, toisinaan taas käyn ruokakaupassa ilman perhettä.

Vaikka hetkittäinen yksinolo on välillä mukavaa, en ymmärrä sitä tapaa, joka niin monella nykyään tuntuu olevan. On harrastusta ja menoa toisensa perään. Perheenjäsenet tuskin tapaavat toisiaan päivien aikana ja illalla vetäydytään puhkipoikki väsyneinä nukkumaan. Koti on suurimman osan ajasta tyhjillään.

Sananlaskut 14:1 sanotaan, että vaimojen viisaus talon rakentaa, englanninkielinen Raamattu ja käsittääkseni myös hepreankielinen alkuteksti muotoilee tuon jakeen viisas nainen/vaimo rakentaa talonsa/kotinsa. Mielestäni on olennaista, että nainen on aktiivisena tekijänä. Jos antaa asioiden vain mennä omalla painollaan, koti voi jäädä vain paikaksi, jossa säilytetään tavaroita ja nukutaan. Kuitenkin Jumala kutsuu vaimoja hoitamaan kotiansa hyvin. Se on suuri valta ja vastuu.

Raamatun näkökulmasta kodin ilmapiirin luominen lepää vaimojen harteilla. Täydellisyyteen ei kukaan pysty (minä itse vähiten), mutta mitään ei ainakaan saa aikaiseksi jollei edes yritä. Itse haluan, että kotini on paikka, jossa perheemme viihtyy, jossa voimme levätä ja olla turvassa ja johon voimme kutsua vieraita. Haluan että kotini olemus kunnioittaa Jumalaa, Herra on minulle tämän asuinpaikan suonut ja kiitollisin mielin pyrin pitämään siitä hyvää huolta.

(kuva: www.publicdomainpictures.net)

Miten asenne voikaan vaikuttaa...

2008-02-18T01:33:00.006+02:00

Muutama päivä sitten mieheni oli menossa iltavuoroon. Heräsimme aika myöhään ja koko aamupäivä meni touhutessa lasten aamuhommia. Kun ne oli saatu hoidettua istahdin tähän tietokoneelle. Lapset kitisivät ja mieheni olisi halunnut olla hetken rauhassa, kuten minäkin. Olimme molemmat ärtyneitä. Pidin kiinni halustani viettää aikaa tietokoneella. Ja pian olikin mieheni aika lähteä töihin. Lapset olivat edelleen ärtyneitä, kuten minäkin.

Illalla olin laittanut lapset ajoissa nukkumaan. Ja istuin tietokoneella kun mies tuli töistä. Hän ehdotti, että olisimme katselleet yhdessä elokuvaa. Kieltäydyin, koska minulla oli blogin ulkoasun suunnittelu kesken, enkä malttanut lopettaa sitä. Mieheni nukahti sohvalle, kunnes yhden aikoihin aamuyöstä siirtyi sänkyyn. Hetki hänen lähtönsä jälkeen kuulin kuinka 2-vuotiaamme alkoi kitistä. Sammutin tietokoneen ja siirryin nopeasti tekemään hommia, jotka minun täytyisi vielä tehdä ennen sänkyyn menoa (kissojen ruokkiminen, vessassa käyminen, pyykkien laittaminen kuivausrumpuun). Pian puolisoni ryntäsi todella kiukkuisena makuuhuoneesta ja tivasi miksen ollut jo nukkumassa ja enkö ollut ymmärtänyt heti tulla kun kuulin lapsen heränneen vaikka tiesin hänen tarvitsevan lepoa että jaksaisi tulevat yövuorot. Yritin selittää, mutta turhaan. Lapset itkivät, mies jäi sohvalle nukkumaan ja minä lähdin ärtyneenä rauhoittelemaan lapsia ja nukkumaan makuuhuoneeseen.

Samoin te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin, kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa. 1. Piet. 3:1-2

Mutta myös teistä kukin kohdaltaan rakastakoon vaimoaan niinkuin itseänsä, mutta vaimo kunnioittakoon miestänsä. Ef. 5:33

Seuraavana päivänä tulin miettineeksi, mitä olisin voinut tehdä toisin. Mitä Raamattu sanoo käytöksestäni? Voinko sanoa vaeltaneeni puhtaasti ja käyttäytyneeni kunnioittavasti miestäni kohtaan? Puolisoni käytöstä en voi muuttaa, mutta voin muuttaa omaa suhtautumistani häntä kohtaan. Sen sijaan, että pidin itsepäisesti kiinni halustani ja oikeudestani "omaan aikaan", mitäpä jos olisinkin luonut jo aamulla mukavan ilmapiirin kotiin huolehtimalla paremmin lasten tarpeista, jotta he eivät olisi kitisseet ja antanut mieheni olla hetken rauhassa ennen töihinlähtöä... entäpä jos illalla olisinkin käpertynyt puolisoni kainaloon sohvalle katselemaan elokuvaa... Näillä pienillä asioilla olisin ehkä voinut kääntää kokonaan tapahtumien kulun toiselle suunnalle. Asenteenmuutokseni ei olisi hyödyttänyt pelkästään puolisoani, vaan myös itseäni ja koko perhettä. Todennäköisesti olisin saanut hyvän mielen siitä, että perheeni on tyytyväinen ja illalla olisin nauttinut leffaillasta ja läheisyydestä. Miten erilaisessa mielentilassa olisinkaan voinut päätyä nukkumaan. Ajattelemisen aihetta vastaisen varalle, eikö totta!?

(kuva: Edmund Blair Leighton)

Aitous

2008-02-18T00:51:00.005+02:00

Pienet lapset ovat aitoja. Kun kaksivuotiaani rutistaa ja sanoo akastaa äitiä, minun ei tarvitse epäillä etteikö hän tarkoittaisi mitä sanoo. Ja vaikkei hän sanoisi mitään, kaikki hänen toimintansa näyttää sen mitä hän kokee ja ajattelee. Toki tämä ilmenee myös niissä tilanteissa kun housut lentävät lopulta seinään kun niihin ei kertakaikkiaan saanut mahtumaan kahta jalkaa yhteen lahkeeseen. Hän ei ole vielä oppinut tämän maailman tavoille, peittämään tai silottelemaan todellisia tunteitaan.

Jumala haluaa myös meidän olevan oikealla tavalla aitoja ja teeskentelemättömiä. Hän haluaa meidän olevan rehellisiä itsellemme ja myös hänelle. Sen mitä olemme sisältä, tulisi näkyä myös siinä, mitä olemme ulospäin.

Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä. Matt. 15:8-9

Palvelijat, olkaa maallisille isännillenne kaikessa kuuliaiset, ei silmänpalvelijoina, ihmisille mieliksi, vaan sydämen yksinkertaisuudessa peljäten Herraa. Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille, Kol. 3:22-23

Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita pettäen itsenne. Jaak. 1:22

(kuva Mary Cassat, www.abcgallery.com)

Risteyksessä ristin luona

2008-02-16T00:57:00.009+02:00

Neiti Kesäheinä 2v oppi taannoin kaksi uutta sanaa. Lueskelin sohvalla, tyttö tuli luokseni, näytti kirjaa ja kysyi Mikä se on?, vastasin Raamattu. Tyttö katsoi kirjan kantta, osoitti sormellaan ja kysyi Mikäs tuo on?, vastasin Risti. Oivaltava hymy levisi lapsen kasvoille kun hän toisti Raamattu, risteyks. Mietiskelin tuota ajatusta ja tulin siihen tulokseen, että niinhän se on. Kun tulemme ristin luo, olemme risteyksessä. Emme voi palata takaisin päin vaan meidän on valittava jompi kumpi suunta, Kristukseen päin tai poispäin hänestä.

Kääntykää minun tyköni, sanoo Herra Sebaot, niin minä käännyn teidän tykönne, sanoo Herra Sebaot. Sakarja 1:3

Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois. Apt. 3:19

Tuntuu, että joka päivä lapseni opettavat minulle jotakin. Joskus kiukkuinen mieli ja kärsimättömyys varjostavat kykyäni nähdä kaikkea sitä mitä lapsilla on minulle annettavana. Pitäisi vain enemmän pystyä keskittymään, irrottautumaan kaikesta muusta (tietokoneelta ja muista kiireistä) ja pysähtyä todella kuuntelemaan lasta. Millainen lapsi sitten on?

- aito
- tiedonhaluinen
- innokas
- luottavainen
- elää tässä hetkessä

Nämä kuvaukset tulivat ensimmäisenä mieleen. Aloin tutkistella sanaa ja löysin paljon jakeita ja opetuksia tukemaan ajatuskulkuani. Kun ehdin jäsennellä ajatuksiani ja lukemaani, aloitan uudet aiheet "lapsellisista" ominaisuuksista ja siitä mitä Raamattu niistä opettaa.

Niin Jeesus sanoi: "Antakaa lasten olla, älkääkä estäkö heitä tulemasta minun tyköni, sillä sen kaltaisten on taivasten valtakunta." Matt. 19:14

(kuva Mary Cassat, www.abcgallery.com)

Puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa

2008-02-15T16:47:00.006+02:00

Yksi vaikeimmista asioista itselleni on kieleni hillitseminen. Liian herkästi tulee juoruiltua, laverreltua asioita eteenpäin, jopa joskus paljastettua luottamuksellisia asioita. Olen monesti rukoillut, että Jumala antaisi enemmän tahdonvoimaa pitää suu kiinni, silloin kun se on tarpeen. Törmäsin alla olevaan runoon eräällä amerikkalaisella sivustolla. Aloin jo kääntää sitä suomeksi, mutta päätin, että sen merkityssisällöt säilyvät parhaiten, kun se luetaan alkuperäisenä.

If you are tempted to reveal
A tale to you someone has told
About another, make it pass,
Before you speak, three gates of gold.

These narrow gates: First, "Is it true?"
Then, "Is it needful?" In your mind
Give a truthful answer. And the next
Is last and narrowest, "Is it kind?"

And if to reach your lips at last
It passes through these gateways three,
Then you may tell the tale, nor fear
What the result of speech may be.

-Author Unknown-

Jos joku luulee olevansa jumalanpalvelija, mutta ei hillitse kieltään, vaan pettää sydämensä, niin hänen jumalanpalveluksensa on turha.

Jaak. 1:26
Ettekö käsitä, että kaikki, mikä käy suusta sisään, menee vatsaan ja ulostuu? Mutta mikä käy suusta ulos, se tulee sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen.
Matt. 15:17-18

Missä on paljon sanoja, siinä ei syntiä puutu; mutta joka huulensa hillitsee, se on taitava.

Snl. 10:19

Kaikesta vaivannäöstä tulee hyötyä, mutta tyhjästä puheesta vain vahinkoa.

Snl. 14:23

(kuva: www.freefoto.com)

Kelpo vaimo?

2008-02-15T01:20:00.009+02:00

Mihin tulisi kristityn vaimon perustaa tekemisensä ja toimintansa? - Raamatun antamiin ohjeisiin tietysti. Tässä siis joitakin Sanan paikkoja, joilla yritän toistuvasti muistuttaa itseäni siitä, mihin tulisi pyrkiä.

Mutta sinä puhu sitä, mikä terveeseen oppiin soveltuu:
vanhat miehet olkoot raittiit, arvokkaat, siveät ja uskossa, rakkaudessa ja kärsivällisyydessä terveet;
niin myös vanhat naiset olkoot käytöksessään niinkuin pyhien sopii, ei panettelijoita, ei paljon viinin orjia, vaan hyvään neuvojia,
voidakseen ohjata nuoria vaimoja rakastamaan miehiänsä ja lapsiansa,
olemaan siveitä, puhtaita, kotinsa hoitajia, hyviä, miehilleen alamaisia, ettei Jumalan sana pilkatuksi tulisi.

Paavalin kirje Tiitukselle 2:2-5

Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi.
Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä mieheltä riistaa puutu.
Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa, kaikkina elinpäivinänsä.
Hän puuhaa villat ja pellavat ja halullisin käsin askartelee.
Hän on kauppiaan laivojen kaltainen: leipänsä hän noutaa kaukaa.
Kun yö vielä on, hän nousee ja antaa ravinnon perheellensä, piioilleen heidän osansa.
Hän haluaa peltoa ja hankkii sen, istuttaa viinitarhan kättensä hedelmällä.
Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa.
Hankkeensa hän huomaa käyvän hyvin, ei sammu hänen lamppunsa yöllä.
Hän ojentaa kätensä kehrävarteen ja käyttelee värttinää kämmenissään.
Hän avaa kätensä kurjalle, ojentaa köyhälle molemmat kätensä.
Ei pelkää hän perheensä puolesta lunta, sillä koko hänen perheensä on puettu purppuravillaan. Hän valmistaa itsellensä peitteitä; hienoa pellavaa ja punapurppuraa on hänen pukunsa.
Hänen miehensä on tunnettu porteissa, maanvanhinten seassa istuessansa.
Hän aivinapaitoja tekee ja myy, vöitä hän kauppiaalle toimittaa.
Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu, ja hän nauraa tulevalle päivälle.
Suunsa hän avaa viisauden sanoihin, hänen kielellään on lempeä opetus.
Hän tarkkaa talonsa menoa, eikä hän laiskan leipää syö.
Hänen poikansa nousevat ja kiittävät hänen onneansa; hänen miehensä nousee ja ylistää häntä:
" Paljon on naisia, toimellisia menoissaan, mutta yli niitten kaikkien kohoat sinä."
Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää!
Suokaa hänen nauttia kättensä hedelmiä, hänen tekonsa häntä porteissa ylistäkööt.

Sananlaskut 31:10-31

Samoin te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin,
kun he katselevat kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa.
Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista, eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista,
vaan olkoon se salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis.
Sillä näin myös muinoin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan, kaunistivat itsensä ja olivat miehillensä alamaiset;
niin oli Saara kuuliainen Aabrahamille, kutsuen häntä herraksi; ja hänen lapsikseen te olette tulleet, kun teette sitä, mikä hyvää on, ettekä anna minkään itseänne peljättää.

Pietarin ensimmäinen kirje 3:1-6

(maalaus Renoir, www.abcgallery.com)