18. kesäkuuta 2011

Ääniä ja sävyjä

Olen taipuvainen tiuskimaan ja äyskimään ja korottamaan ääntäni. Välillä keskimmäinen neiti päivänpaiste purskahtaa itkuun kun komennan tiukalla äänensävyllä. Se on saanut minut ajattelemaan asiaa ja pyrkimään tietoisesti olemaan lempeä myös äänenkäytössä. Toisinaan epäonnistun surkeasti ja siitä muistuttaa karhea kurkku kun on tullut karjahdettua jälkikasvulle... mutta päivittäinen rukoukseni onkin, että Jumala antaisi minulle rakkautta, iloa, lempeyttä, pitkämielisyyttä, itsehillintää ja opettaisi olemaan entistä ystävällisempi lapsilleni.

Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.Gal. 5:22

Olen löytänyt myös tavan, jolla hieman rauhoittaa itseäni kun hermostun lapsille jostakin.  Joskus on käynyt niin, että olen yrittänyt pysyä tyynenä, vaikka sisältäpäin olen ollut raivon partaalla ja savu noussut korvista, sitten yhtäkkiä kaikki on purkautunut ja lapset ovat suurinpiirtein kauhuissaan, että kuinka se äiti noin yhtäkkiä raivostui.  Nykyään yritän pikkuhiljaa jo vähän ennakkoon antaa varoitusmerkkejä lapsille siitä, että nyt äitiä alkaa tosissaan hermostuttaa. Alan sanoittaa tuntemuksiani. "Nyt äitiä suututtaa kun te ette kuuntele mitä sanon" tms. Rauhoittaa myös omaa käytöstä kun saa purettua sanoiksi sen miltä tuntuu.

Rakastan lapsiani aivan hurrrrjan paljon, mutta toisinaan olen valitettavan kärsimätön. Erityisesti esikoisen neiti kesäheinän toiminnassa minun mielestäni ärsyttävää ovat hänen hidastelunsa ja haaveksimaan jäämisensä (äitiinsä tullut, minkäs teet...), neiti päivänpaisteella hänen äkkipikaisuutensa ja tapansa toimia ennen kuin ajattelee (isäänsä tullut, minkäs teet ;) ja pikkuvauva poutapilvi haluaa tietysti olla sylissä ja kitistä juuri silloin kun äidillä olisi jotain muuta tuikitärkeää tekemistä. Todellisuudessa tuikitärkeää olisi pyrkiä löytämään hyvät puolet lasteni ominaisuuksista ja keskittyä heidän vahvuuksiinsa, ja mikä voisi olla tärkeämpää kuin sylitellä vauvaa.


Lapseni kuuntelevat mielellään Jippii - Tarpeeksi pieni cd-levyä. Tänä aamuna liikutuin kuullessani kappaleen "Rakkautta saa", sen sanoma lohdutti ja kannusti jatkamaan rukousta noihin hengen hedelmiin liittyen. Kun omassa voimassa on vakeaa rakastaa ja tuntee itsensä epäonnistuneeksi, niin aina saa kääntyä Jumalan puoleen ja pyytää häneltä voimaa jatkaa eteenpäin. Alla laulun sanat ja youtubesta löytämäni videoklippi. Rakkautta saa -laulun löytää n. 4:28 min kohdalta, mutta koko juttu on kyllä näkemisen ja kuuntelemisen arvoinen, sopii vaikka yhdessä pikkuväen kanssa katseltavaksi. :)












Sinä päivänä, kun on vaikeaa 
kun on vaikeata rakastaa
Muista että, Isä Jumala
antoi rakkaan poikansa.

Rakkautta saa, kun rakkautta antaa.
Rakkautta saa, kun rakastaa. 
Anteeksi saat, voit anteeksi antaa. 
Anteeksi saat, voit rakastaa.

Pyhä Henki antaa sullekin 
rakkautta rakastaa. 
Pyhä Henki, antaa sullekin 
rohkeutta rakastaa.

san./säv. Outi Rossi

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos rohkaisevasta tekstistä! Se oli rukousvastaus omiin pohdintoihini. Olen itse painiskellut saman ongelman kanssa.

Siunausta!

tv.rouva K

Rouva P. kirjoitti...

Kiitos kommentistasi. On lohdullista tietää, että on muitakin samankaltaisten haasteiden edessä.

Siunausta myös sinulle!

Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta; silloin sinulla on ilo Herrassa ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa. Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee. Psalmi 37:3-5